Joskus vaihtoehdot loppuvat

eikä ole jäljellä kuin yksi tie

sekin kapea ja epäselvä

Sitä on lähdettävä kulkemaan

peläten, luottaen, toivoen

tienviittoja etsien

ja voi olla että matka ei ole helppo.
 

Mutta ehkä joskus jälkeenpäin

kun kuljettua tietä katsoo

korkealta vaaran laelta

se näyttääkin selkeältä ja johdonmukaiselta

Joku muu johti askeleitani

Joku muu aukaisi portteja edessäni

kun hapuilin pimeässä. 

"Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa,

en minä pelkäisi mitään pahaa,

sillä sinä olet minun kanssani" Ps 23:4

 

 

Olin hiihtänyt metsään talviseen.

Olin lähtenyt aivan yksin.

Minä saavuin saliin huurteiseen,

puut seisoivat käsityksin.

Minä kuulin kun honkien urut soi,

pakkasmetsässä, tähtien alla.

Taivaan kynttilät himmeää valoa loi.

Kuura kimalsi kaikkialla.

Oli hiljaista, humina honkien vain.

Tuuli laulua outoa soitti.

Jotain suurta liikahti rinnassain,

minä metsän rauhan mieleeni sain.

Se levottomuuteni voitti.

(Askolle 12/2015)

 

Ei elämää voi toiselle opettaa

Ei auta että sanon sinulle:

Katso, näin se on!

Elämä opettaa itse

Itse pitää kokea,

sydämessään tuntea

ja sitten voi sanoa:

Tätä hän tarkoitti

Tätä yritti minulle sanoa

Nyt sen vasta ymmärrän

Tukena voi toiselle olla

peilinä, matkakumppanina

Mutta oma elämä

jokaisen on elettävä itse

oma tie kuljettava

omat virheet tehtävä

oma onni löydettävä 

 

Kesäyö