Nyt meni hermot!
Äiti on nukkunut huonosti öitä.
Äiti on tehnyt paljon töitä.
Äiti on antanut kaikkensa jälleen
ja siksi kai hänelle taas kävi tälleen:
Äiti on kiehumispisteessä
ja äiti on riehumispisteessä.
Kukaan ei kuule vaan kaikki pauhaa.
Missään ei ole hetken rauhaa.
Äiti on lämpöä antava takka.
Äiti on huolia kätkevä vakka.
Äiti on apu jos jollain on kakka.
Äiti on yhteinen almanakka.
Äiti on kiehumispisteessä
ja äiti on riehumispisteessä.
Kukaan ei kuule vaan kaikki pauhaa.
Missään ei ole hetken rauhaa.
Tilanne etenee siihen malliin
että isäkin pakenee autotalliin.
Äiti on yltynyt melkoiseen ralliin.
Ääni ei lopu edes meluvalliin.
Äiti on kiehumispisteessä
ja äiti on riehumispisteessä.
Kukaan ei kuule vaan kaikki pauhaa.
Missään ei ole hetken rauhaa.
”Vetäise henkeä, äiti-kulta,
kohta jo loppuu happikin sulta.
Nyt jätät pyykit ja tiskit tähän
ja itsellesi otat aikaa vähän.”
Niin äiti jätti kaiken niille sijoilleen ja lähti. Ei katsonut
taakseen, lähti vain. Kukaan ei tiedä minne. Mutta illalla hän palasi kotiin,
hiljaa itsekseen hyräillen, suklaan murusia rinnuksissa.
Ja ehkä hän ensi viikolla
lähtee uudelleen. Sillä voi olla niin, että hyvin tuulettunut äiti ei koskaan
päädykään kiehumispisteeseen.
