Blogin kuvat ja tekstit: Suvi Ristolainen


keskiviikko 18. lokakuuta 2017



Vaahteran keltainen mekko
valahti maahan
Alaston puu puistossa
kahlasi keskellä kultaista merta
rungossa viiltävä viima
kädet holtittomasti heiluen

Lopulta pimeys peitti sen

Aamulla hohtava huurre
kimalsi oksalla jokaisella
Auringon nousussa loisti
puiston kuningatar



keskiviikko 11. lokakuuta 2017




Joskus äidistä voi tulla tiskirätti
tai kynnysmatto
tai muumimamma
niin että hän unohtaa
mikä oikeasti on.

Että ei enää muista mikä sydäntä liikuttaa,
mikä saa mielen lentämään
ja mikä tuo värit elämään.

Joskus äiti jää arjen jalkoihin
ja häviää itseltäänkin.

Eikä siihen auta mikään muu
kuin etsiä uudestaan oma elämä.
Tehdä kalenteriin kolo omalle hetkelle
tarpeeksi usein.
Vaikka ei voisikaan.

Sillä itseltään hävinnyt äiti
häviää lapsiltakin.



  



sunnuntai 8. lokakuuta 2017


Lauluyhtye A-Men, Järven rannalla 


Osallistuimme mieheni kanssa tällä videolla videokilpailuun, 
lisätietoja löydät täältä.



tiistai 3. lokakuuta 2017


Minun sukuni
elää elämänsä pohjamutia kyntäen
saappaat sonnassa vaeltaa
läpi murheellisten laulujen maan
minun sukuni
painavin askelin kulkevaa kansaa

Mutta sielunsa hartioilla heillä on
keveät siivet
Kohti korkeuksia kurkottavat
mutaisen maan yli
näkymätöntä tavoitellen

Minun sukuni
elämälle vieras, tuttu unelmille
Mutta kun kokoontuvat yhteen
heidän laulunsa on vahva
ja onnellinen
kauas kantava

Minun sukuni
syvien vesien, kirkkaiden lähteiden,
sateen kyynelten suku




lauantai 30. syyskuuta 2017


Joskus sitä luulee oppineensa jotain
tästä elämästä
Mielen läpi kulkee
 oivalluksen kirkas juova
ja hetken aikaa maailma näyttäytyy
selkeänä, ymmärrettävänä

Huomisen tullessa
ajatusten kehä kiertyy uudelle radalle
eikä enää tavoita
kirkasta kohtaa

Se mitä eilen elämästä ymmärsi
on tänään tajuamatonta
Mikä kirkasta oli
peittyy tänään sumuun

Elämä koostuu hetkistä, välähdyksistä
Verhon heilahduksen verran
voi joskus nähdä
esiripun taakse

Ja matka jatkuu
Kirkkaudesta kirkkauteen



lauantai 23. syyskuuta 2017

Kesä on liian lyhyt
Tartun kiinni sen molemmista päistä,
kiskon voimieni takaa

Ja kun oikein ponnistelen
saan kesän jatkumaan
huhtikuulta lokakuulle

Kesän loppuessa joulu jo lähenee,
joulun jälkeen päivä taas pitenee
Ja pianhan se on täällä jälleen:
Kesä



tiistai 12. syyskuuta 2017




Pajussa koivunlehti
Miten se sinne ehti?
Elämä lyhyt on
Oi jospa joskus vainen
olisin samanlainen
rohkea, rajaton.