Saanhan olla lähelläsi hiljaa

ilman toiveita

pyyntöjä ja vaatimuksia

Annathan minun levätä

sylissäsi

sillä tänään minulla ei ole

mitään annettavaa

Olen tyhjä

mutta sinä voit minut täyttää

Saanhan siksi levätä sylissäsi

hiljaa

Vahvojen käsiesi turvassa

löydän itseni uudestaan

Joskus saapuvat sumuiset päivät

harmaat, hitaat

tarkoituksettomat

mieli tyhjää täynnä

Aika valuu

verkalleen

jonnekin

Asioita on liikaa

tai liian vähän

että niihin voisi tarttua

Kunpa oppisin tyyntymään

hitaiden päivien harmauteen

Sillä pysähtymällä näkee enemmän

ja hiljaisuudessa asuu uuden alku

Painan korvani männyn runkoa vasten

kaarnan karhea pinta poskellani

kuuntelen hiljaa

Puu ei sano mitään

Talven mentyä tulen takaisin

kiedon käteni lämpimän rungon ympärille

kuuntelen männyn lempeitä sanoja

Lähden pois

 pihkan tuoksu hiuksissani

sydämen syrjässä häivähdys männyn voimaa

Jonakin päivänä palaan

 

 Sinun kanssasi,

rakkaani

minä tahtoisin olla kahden

Tänä tavallisen päivän iltana

minä tahtoisin löytää uudelleen

 sen ihmeellisen sävelen

 joka alussa alkoi soida meissä

ja joka niin helposti häviää

arjen alle

Sinun kanssasi,

rakkaani

minä tahtoisin istua hiljaa

ja katsoa kuuta ja tähtiä

koska niin on hyvä

Tai kävellä hämärällä rannalla

ja puhua kauan

puhua kaikki

auringon nousuun asti

Tänä arkisena iltana

minä tahtoisin löytää jälleen

sen ihmeellisen sävelen

joka niin helposti häviää

ja joka on kuitenkin vahvana soinut

alusta asti

Sinun kanssasi, rakkaani

Sinun kanssasi