Elämästä

Kirkuva kurjenpolvi

laidassa leimikon

on epätoivoinen koska

kohta jo syksy on.

”Eloni ohi on aivan,

kylmä mun voimani vie.

Kuivun ja kokoon vaivun.

Tämä on tuskien tie!”

Älähän mitään, silloin

suhina siipien soi.

Runkojen lomasta varis

paikalle toikkaroi.

”Kauheaa huutoa kuulin,

mikä on tuskasi syy?

Jonkun jo kuolevan luulin.

Äänesi käheytyy!”

”Kuolenhan minä, oi kuolen”,

nyyhkivi kukkanen.

”Syksy vie eloni kauniin.

Tätä mä kestä en!”

Rykäisi varis ja lausui:

”Puheesi hullua on.

Nyt en ymmärrä miksi

olet niin onneton.

Et sinä mihinkään kuole.

Lepäilet talven vaan.

Kevään ja auringon tullen

alat taas kukkimaan.

Lopeta poru ja parku!

Hyväksyt kohtalon:

Kasvaa ja kuihtua...Kyllä,

sellaista elämä on.”

Ruskea kurjenpolvi

laidassa leimikon

syksyn ja talven jälkeen

uljaasti kukkiva on.

(13.8.2014)