Blogin kuvat ja tekstit: Suvi Ristolainen


keskiviikko 11. lokakuuta 2017




Joskus äidistä voi tulla tiskirätti
tai kynnysmatto
tai muumimamma
niin että hän unohtaa
mikä oikeasti on.

Että ei enää muista mikä sydäntä liikuttaa,
mikä saa mielen lentämään
ja mikä tuo värit elämään.

Joskus äiti jää arjen jalkoihin
ja häviää itseltäänkin.

Eikä siihen auta mikään muu
kuin etsiä uudestaan oma elämä.
Tehdä kalenteriin kolo omalle hetkelle
tarpeeksi usein.
Vaikka ei voisikaan.

Sillä itseltään hävinnyt äiti
häviää lapsiltakin.



  



2 kommenttia:

  1. Olipa hyvä runo taas! Minä oon monesti miettinyt juuri tuota, että ei ole yhtään hyvä asia olla pelkkä äiti, kadottaa oma minuus. Tai ainakin itse olen huomannut, että silloin ikään kuin näivetyn, kotona oleminen alkaa tuntua pelkiltä vaatimuksilta. Kummasti sitä tuntee taas elävänsä, kun pääsee joskus toteuttamaan itseä tai juuri niiden itseä voimauttavien asioiden äärelle. Olen joskus miettinyt, että olenko itsekäs kun haluan ja tarvin myös omaa tilaa. Haluan olla välillä hetken muutakin kuin vain äiti. Toisaaltaan olen ajatellut, että se taitaa olla juuri sitä itsestä huolehtimista. Jaksaa kotonakin paremmin, eikä arki tunnu niin väsyttävältä, kun pääsee hetkeksi hengähtämään 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samanlaisia tuntemuksia täälläkin. Tähän ikään menneasä olen tullut siihen ymmärrykseen, että lopulta tärkeintä on se että äiti (tai isä) voi hyvin. Silloin lapsillakin on mahdollisuus saada rakkautta. Tyhjiin ammennettu äiti ei pysty enää mitään antamaan.
      Joku tarvitsee enemmän omaa aikaa kuin toinen. Sekin pitää hyväksyä. Kunpa jokainen äiti löytäisi oman tapansa hallita rjen kaaoksessa jaksamista. <3

      Poista