Olen kulkenut yksin rantoja
hiljaisia ja uneliaita
ja nähnyt auringon laskevan horisonttiin
punaisena pallona
Olen tuntenut iltatuulen vaihtuvan yötuuleen
ja kuullut lehtokertun laulavan hämärässä
Kaislikon laidassa hyppää kala
piirtää veteen verkalleen laajenevat renkaat
Ranta tuoksuu iltakasteelle
saunan seinällä kuivuville verkoille
Yö on hiljainen ja lämmin
Olen ollut täällä ennenkin
Tämä tuttu ranta
sieluuni piirtynyt maisema
kuin minä itse
Tässä on minun paikkani
Ihan kyynel kihos silmäkulmaan,sinä kaimaseni kirjoitat suoraan sydämestäni <3
VastaaPoistaKiitos! Tämä on niitä runoja jotka syntyvät itsestään. Aivan kuin se olisi roikkunut valmiina ilmassa, minun piti vain poimia talteen.
PoistaTuli ikävä kesää. Ja luottamus, että kesä tulee taas. Kiitos!
VastaaPoistaIhana jos pääsit tunnelmaan kiinni! :) Jäädään odottamaan kesän lämpöä.
Poista