Tänä jouluna

kun maailmalla kaikuvat

sodan raskaat äänet

kun ihmiset etsivät turvaa

ja pyytävät asuinsijaa

Tänä jouluna toivon lahjaksi rauhaa

Mitään muuta en toivo kuin rauhaa

rauhaa kaikille niille joiden maailma on järkkynyt

niille joiden arki on liikahtanut pois

tutusta uomastaan

niille joiden elämässä asuu pelko ja ahdistus

Tänä jouluna sytytän rauhan kynttilän

minua varten

sinua varten

jokaista ihmistä varten

sillä se jonka sydämessä asuu rauha

ei toivo pahaa kenellekään

eikä rauhallinen mieli rakenna sotaa

Tänä jouluna sytytän kynttilän

Sytytä sinäkin

Sytytetään yhdessä

rukouksen kynttilöitä

rauhan puolesta

Sillä rukous voi paljon

ja valossa asuu toivo

This Christmas

when the world echoes

With heavy sounds of war

when people seek refuge

and ask for a place to live

The only gift I desire is peace

All I want for Christmas is peace

Peace for those whose worlds have destabilised

For those whose daily lives have been derailed

For those whose life is filled with fear and anxiety

This Christmas I will light a candle of peace

For me

For you

For every person on earth

Because those whose hearts are filled with peace

don't wish evil to anyone

Nor does a peaceful heart make war

This Christmas I will light a candle

Why don't you light a candle as well

Let's light a candle together

Candles of prayer

For peace

Prayer can move mountains

and within the flickering light there is hope.

( käännös: Maija ja Lars Koivukangas )

Talven ihmeellinen hämärä valo;

jotakin harmaan, purppuran ja sinisen väliltä;

asuu lumen peittämällä pihamaalla 

tihenee puiden alla

ja talon varjoisissa nurkkauksissa

Kuuletko tiukujen helinän jostakin kaukaa?

Talven taika soi

helisee hangen jääkiteissä

Metsästä kuuluu laulua:

Pakkaskeijun ohut ääni

helkkyy runkojen lomassa

...tai ehkä se onkin tuuli

joka rauhattomana vaeltaa kuusikossa

Minä onnellinen!

Mikä ihana satumaa

vain oven avauksen päässä

tästä niin tavallisesta arjesta.

 Älä kadehdi minun elämääni

älä sitä mitä minulla on

sillä se mitä näet

ei ole kaikki

Jokaisella meillä on kipumme

jokaisella myös ilon hetket

Älä kadehdi minun elämääni

sillä kaikella on aikansa auringon alla

ja jokaiselle on varattu osansa

elämän riemusta ja murheesta

 

Mitähän lie ajatellut mies,

 joka muinoin historian hämärissä vaimoineen vaelsi tänne pohjoiseen erämaahan ja ensimmäisenä asettui asumaan Suomen niemen karun kauniisiin maisemiin?

Ei hän osannut arvata että ihmisiä saapuisi lisää sekä idästä että lännestä.

Että meri väistyisi vähitellen ja antaisi lisää maata ihmisten elää ja asua.

Että seuraisi hirveitä sotia ja verisiä yhteenottoja.

Että hitaasti mutta vääjäämättä tuo kasvava erilaisten ihmisten joukko muodostaisi kansan,

 sisukkaan ja jääräpäisen, voimakastahtoisen, joka haluaisi oman maan, omat rajat ja oikeuden itse päättää omista asioistaan.

Sen kansan tahto veti oikealle ja vasemmalle, jokainen oli varma omassa mielipiteessään.

Suomalainen ei väisty tieltä jonka on valinnut.

Mutta kun yli maan kiiri käsky lähteä puolustamaan rakkaita rajoja, he lähtivät yhdessä.

Se retki jätti moniin syvät haavat, mutta maansa he saivat pitää.

Ja rajoilla kulkivat vartijat, vartioiden sitä mikä yhdessä oli pelastettu.

Yhä vieläkin meillä on sama kotimaa. Aika on toinen, tavat muuttuneet.

Maailmalla myrskyää, mutta me saamme asua tätä rakasta maata tulevaisuuteen luottaen.

Yhä vielä rajoilla kulkevat vartijat.

Paljon onnea 100-vuotiaalle itsenäiselle Suomelle!

Paljon onnea meille!


Kuva on julkaistu Rajavartiolaitoksen hyväksymänä.