Blogin kuvat ja tekstit: Suvi Ristolainen


keskiviikko 20. joulukuuta 2017



Tänä jouluna
kun maailmalla kaikuvat
sodan raskaat äänet
kun ihmiset etsivät turvaa
ja pyytävät asuinsijaa
Tänä jouluna toivon lahjaksi rauhaa

Mitään muuta en toivo kuin rauhaa
rauhaa kaikille niille joiden maailma on järkkynyt
niille joiden arki on liikahtanut pois
tutusta uomastaan
niille joiden elämässä asuu pelko ja ahdistus

Tänä jouluna sytytän rauhan kynttilän
minua varten
sinua varten
jokaista ihmistä varten
sillä se jonka sydämessä asuu rauha
ei toivo pahaa kenellekään
eikä rauhallinen mieli rakenna sotaa

Tänä jouluna sytytän kynttilän
Sytytä sinäkin
Sytytetään yhdessä
rukouksen kynttilöitä
rauhan puolesta

Sillä rukous voi paljon
ja valossa asuu toivo


This Christmas
when the world echoes
With heavy sounds of war
when people seek refuge
and ask for a place to live
The only gift I desire is peace

All I want for Christmas is peace
Peace for those whose worlds have destabilised
For those whose daily lives have been derailed
For those whose life is filled with fear and anxiety

This Christmas I will light a candle of peace
For me
For you
For every person on earth
Because those whose hearts are filled with peace
don't wish evil to anyone
Nor does a peaceful heart make war

This Christmas I will light a candle
Why don't you light a candle as well
Let's light a candle together
Candles of prayer
For peace

Prayer can move mountains
and within the flickering light there is hope.

( käännös: Maija ja Lars Koivukangas )


maanantai 11. joulukuuta 2017




Talven ihmeellinen hämärä valo;
jotakin harmaan, purppuran ja sinisen väliltä;
asuu lumen peittämällä pihamaalla 
tihenee puiden alla
ja talon varjoisissa nurkkauksissa

Kuuletko tiukujen helinän jostakin kaukaa?
Talven taika soi
helisee hangen jääkiteissä

Metsästä kuuluu laulua:
Pakkaskeijun ohut ääni
helkkyy runkojen lomassa
...tai ehkä se onkin tuuli
joka rauhattomana vaeltaa kuusikossa

Minä onnellinen!
Mikä ihana satumaa
vain oven avauksen päässä
tästä niin tavallisesta arjesta.








torstai 7. joulukuuta 2017


 Älä kadehdi minun elämääni
älä sitä mitä minulla on
sillä se mitä näet
ei ole kaikki

Jokaisella meillä on kipumme
jokaisella myös ilon hetket

Älä kadehdi minun elämääni
sillä kaikella on aikansa auringon alla
ja jokaiselle on varattu osansa
elämän riemusta ja murheesta


 

tiistai 5. joulukuuta 2017

Mitähän lie ajatellut mies,
 joka muinoin historian hämärissä vaimoineen vaelsi tänne pohjoiseen erämaahan ja ensimmäisenä asettui asumaan Suomen niemen karun kauniisiin maisemiin?

Ei hän osannut arvata että ihmisiä saapuisi lisää sekä idästä että lännestä.

Että meri väistyisi vähitellen ja antaisi lisää maata ihmisten elää ja asua.

Että seuraisi hirveitä sotia ja verisiä yhteenottoja.

Että hitaasti mutta vääjäämättä tuo kasvava erilaisten ihmisten joukko muodostaisi kansan,
 sisukkaan ja jääräpäisen, voimakastahtoisen, joka haluaisi oman maan, omat rajat ja oikeuden itse päättää omista asioistaan.

Sen kansan tahto veti oikealle ja vasemmalle, jokainen oli varma omassa mielipiteessään.

Suomalainen ei väisty tieltä jonka on valinnut.

Mutta kun yli maan kiiri käsky lähteä puolustamaan rakkaita rajoja, he lähtivät yhdessä.

Se retki jätti moniin syvät haavat, mutta maansa he saivat pitää.

Ja rajoilla kulkivat vartijat, vartioiden sitä mikä yhdessä oli pelastettu.



Yhä vieläkin meillä on sama kotimaa. Aika on toinen, tavat muuttuneet.

Maailmalla myrskyää, mutta me saamme asua tätä rakasta maata tulevaisuuteen luottaen.

Yhä vielä rajoilla kulkevat vartijat.



Paljon onnea 100-vuotiaalle itsenäiselle Suomelle!

Paljon onnea meille!


Kuva on julkaistu Rajavartiolaitoksen hyväksymänä.