Blogin kuvat ja tekstit: Suvi Ristolainen


maanantai 24. huhtikuuta 2017


Kummisedälleni, in memoriam


Hän on lähtenyt

Huhtikuu itkee
Sateen jälkeen kuusen oksilla 
kimaltavat kyyneleet

Jostakin kaukaa soivat
joutsenten torvet
ja taivas on kirkas

Hän on lähtenyt
aika on tyhjä
eikä murhetta enää ole


torstai 20. huhtikuuta 2017




Huhtikuu
rujo kuu
alastonna lehtipuu
roskaisena maa ja hanki
järvi vielä jään on vanki
Huhtikuu
unohtuu
maahan rautakanki

Huhtikuu
toivon kuu
sateessa maa kirkastuu
jää ja hanki häviää
maasta nousee elämää
Huhtikuu
uneksuu
talvi taakse jää




tiistai 18. huhtikuuta 2017

1 vuosi

Hei!


Vuosi on kulunut siitä kun tämä blogi sai alkunsa. Halusin luoda paikan josta kävijä tietäisi varmasti löytävänsä kauneutta ja lohdutusta, lepopaikan kaiken pahan keskellä, sillä netti tuntui pursuavan rumaa sisältöä.


 Alkuun suunnittelin julkaisevani joka päivä yhden kuvan, niitä kun on kertynyt koneelle valtavasti ja jatkuvasti kertyy lisää. Jossakin vaiheessa kuvien seuraksi alkoi kuitenkin syntyä runon tapaisia tekstejä, ja annoin niiden tulla. Kerran päivässä osoittautui heti alkuunsa liian tiheäksi julkaisutahdiksi, ja olenkin päivitellyt blogia sen mukaan miten julkaistavaa on syntynyt.


Kirjoittaminen on ollut minulle matka joka on auttanut sanoittamaan ja selkiyttämään omia ajatuksia ja pääsemään eteen päin. Se on tapa tyhjentää pää liioista höyryistä, valokuvaamisen ja kuvataiteen ohella.  Kunpa jokainen meistä voisi löytää oman tuulenlaulunsa,sen itselle tärkeän asian jonka avulla huonotkin päivät muuttuvat paremmin siedettäviksi.


Olen saanut usealta taholta palautetta teksteistäni, niitä on pidetty koskettavina ja elämänläheisinä. Kiitos kaikista palautteista! Vuoden koeajan jälkeen Kesätuulen lempeä laulu jatkaa soimistaan, hiljaisia sanoja pieneltä ihmiseltä kaikille jotka kokevat niitä haluavansa kuulla.

💗:Suvi


perjantai 14. huhtikuuta 2017





Mitä jos pääsiäinen
ei tunnukaan miltään
Mitä jos aurinko paistaa ohi
ja kuivuneen rairuohon läpi näkyy harmaa multa

Mitä jos en osannut valmistaa pääsiäistä
tai ehtinyt
tai en vain saanut aikaan

Mitä jos en tavoita pääsiäistä ollenkaan


Astelen mielessäni Golgatan kummun juurelle
näen ristit, väkijoukon, kiroilevat sotilaat

näen arkisen, raadollisen elämän
jonka keskellä Vapahtaja antoi henkensä
"...että meillä rauha olisi..."

Pitkäperjantain tuska väistyy pääsiäisen ilon tieltä

Kaikki on valmistettu!

keskiviikko 5. huhtikuuta 2017




Nyt saa jo riittää tämä murehtiminen!
 Heitän surun viitan harteiltani
ja alan elää!

Olkoonkin maailma hullu
ja mieltä vailla
vyöryköön pahuus meren aaltojen lailla

Minä en pelkää

Sillä suru teki minut vahvaksi
ja kivisellä tiellä
 kokosin ylleni panssarin joka kestää

Olen valmis taistelemaan, tietäkää se
eikä minua pysäytä mikään.