I

Elämä pakottaa joskus luopumaan
Se mikä olisi voinut vielä olla
se mitä toivoi ja odotti
ei tulekaan enää koskaan

Aurinko nousee uuteen päivään
uudelleen ja uudelleen
paljastaen kivun
joka olisi helpompi jättää piiloon

Kyynelten lähde läikkyy yli laidan
pitelemättömänä kuin keväinen koski
Ihmisten huolettomuus satuttaa
Sydän on kapaloitu mustaan kankaaseen,
liian ahtaaseen


II

Kun et jaksa ihmisiä
lähde pois
Lähde metsän syliin
tuulien tuutuun

Luonto kestää itkusi
eikä kerro huoliasi eteenpäin
Aaltojen laulu lohduttaa
ja hiljaisuus huuhtelee sielun
kirkkaaksi jälleen


III

Punarinta livertää kannon nokassa
lempein silmin:
-Ymmärrän sinua
Ohi lentävä korppi murahtaa:
-Niinhän me kaikki 

IV

Kuinka voisin saada mukaani
metsän tuoksun
suon väkevän hajun loppukesän helteessä
rannan kosteanraikkaan henkäyksen
hämärässä illassa


VI

Suljen sydämeeni sen
mitä en voi käsissäni kantaa
Piilotan sisimpääni
puhumattomat sanat

Ehkä joskus
aika aukaisee lukot
Ehkä joskus

olen vapaa jälleen

 

 

Missä kuljet, lapseni
Huudan pimeään
sydän huolesta tukahtuen
Levottomin mielin vaellan
huoneesta toiseen
 
Olethan turvassa vielä, olethan
 
Yön hitaat tunnit
ilman vastauksia
Aamunkoiton hämärässä
mykkä hiljaisuus
 
Lapseni,
muistinko koskaan kertoa
kuinka tärkeä olet, kuinka korvaamaton,
Rakas
 
Olinko se äiti jonka tarvitsit
Ymmärsinkö mitä kaipasit
En tiedä
 
Kahleita kaihtava nuoruus
vielä vastuuta vailla
pakenee ja etsii itseään
 
Päivä päivän jälkeen luotan
toivon
pelkään
 
Jonakin yönä havahdun
Puhelimen näyttö välkkyy
-Tuu hakeen
Auton valot pyyhkivät
mustaa asvalttia
Tyhjät, sumuiset kadut
sanattomia kysymyksiä täynnä
 
Takapenkillä vieras haju
Ajan kotiin
En kysy mitään
 
Tänään hän on turvassa

 

Haluatko olla tänä vuonna ihan tavallinen sinä?

Sellainen joka riittää itselleen

huononakin päivänä

Joka ei tavoittele taivaita itsensä kustannuksella

Joka löytää ilon siitä mitä jo on

eikä jostakin mitä ehkä voisi saada

kun tarpeeksi yrittäisi

Haluatko tänä vuonna olla tavallinen?

Pestä pyykkiä ja laittaa ruokaa

Ihan tavallista ruokaa

Siivoilla vähän sieltä ja vähän tuolta

Ei täydellisesti koko taloa

Komentaa lapsia

ihan tavallisen äidin tapaan

Olla onnellinen teineistä

niistä tavallisista

jotka joskus tekevät jotain ja välillä eivät mitään

hyvässä ja pahassa

On liian helppoa yrittää aina enemmän

Kuvitella että onni löytyy vasta

Kun on muuttanut itsensä sopivaksi siihen muottiin

jonka on itselleen vähitellen rakentanut

Minä haluan tänä vuonna olla tavallinen

Ole sinäkin

Yhdessä voimme purkaa pois vaatimusten rakennelmia

toistemme hartioilta