Blogin kuvat ja tekstit: Suvi Ristolainen


keskiviikko 29. marraskuuta 2023


 
Jokainen meistä väsyy joskus.   Elämä antaa erilaisia vaiheita, ja joskus on pysähdyttävä levähtämään. Onneksi valo aina lopulta voittaa. Olen kiitollinen siitä että elämä on kantanut, kiitollinen tästä hetkestä jossa kaikki on hyvin.
Olen jakanut tämän runon täällä jo useampaan kertaan vuosien kuluessa. Se on muokkautunut matkan varrella, ja lopullinen muoto on tässä. Runosta tuli laulukin, ja se löytyy linkkinä tästä alta.
 

 
Väsyneille siiville

Olen väsynyt olemaan vahva.
Olen väsynyt jaksamaan.
Minä tahtoisin heikko vain olla
ja nojata vahvempaan,
sillä siipeni eivät kanna.
Olen uupunut lentämään.
Minä tahtoisin vähän aikaa
vain jossain levähtää.
 
Olen lentänyt pitkän matkan
yli kuohuvan mustan veen.
Siivin uupunein saavuin viimein
kotilahteen tyveneen.
Nyt rannalla hiljaa makaan
ja hengitän, hengitän vain,
kun tuuli vieläkin vinkuu
yllä aaltojen kuohuvain.
 
Olen väsynyt viimeiseen asti,
mutta laskevan auringon nään,
tänään laineissa tyyntyvän lahden
jälleen alkavan välkehtimään.
Älä pelkää, mä nousen kyllä
taas siiville uudestaan,
mutta anna mun vähän aikaa
olla hiljaa ja levätä vaan.
 


 

tiistai 31. lokakuuta 2023

 

 

Sinun uusi alkusi
on minulle erään ajan loppu
Kuljimme yhtä matkaa
Enää emme
Sinun edessäsi tuntematon maailma
tie toiseen suuntaan

Jään katsomaan kulkuasi
haikein mielin
Toivon tiellesi valoa
Toivon että muistat mistä lähdit
Toivon että matkasi on tasainen
minne menetkin

Kuuletko tuulen laulavan?
Laitoin sen mukaan sävelmän
jota ennen laulettiin

Siellä minne menet
soivat toiset laulut
Ja uudet portit aukenevat
tutkimattomiin maailmoihin

Mutta joskus iltaisin
kun ikävä kulkee perässäsi
hämärtyvän puutarhan hiekkakäytävillä
voit kuulla tuulen laulavan
sävelmää jota ennen
yhdessä laulettiin 


perjantai 19. toukokuuta 2023



Sinä aamuna lintu ei enää laulanut
ja taivas oli tyyni
kuin tuulta ei olisi koskaan ollutkaan
Hän oli mennyt
Tiesin sen nyt eikä ajatus ollut vaikea

Jokainen meistä lähtee ajallaan
sinäkin
minäkin
Jokainen laulu loppuu kerran
ja aina joku jossain itkee ikävää

He sanoivat että elämä jäi kesken
Mutta kuinka voi kulkea
jos polku loppuu

Sinä aamuna
kaikki oli valmista
Hiljaisuus puhui enemmän
kuin mitkään sanat milloinkaan

Mutta jostain kaukaa hiljaisuuden takaa
helkähti pois lentävän linnun
onnellinen liverrys