Tähän jouluun
kuten kaikkiin muihinkin
yritän laskeutua hiljaa, verkkaisin askelin

Eikä se onnistu

On niin paljon esteitä hiljaisuuden tiellä
niin paljon tehtävää
hankittavaa

Ja reppu joka painaa

Tähän jouluun
kuten kaikkiin muihinkin
haluaisin hiljentyä

Mutta kiire ahdistaa
kaiken paljous
ja reppu
...reppu joka painaa ja hidastaa matkaa

Ehkä siinä onkin siunaus!

Tänä jouluna pysähdyn
painavan reppuni kanssa
sen joka hidastaa matkaa

Sytytän kynttilän pimeän taivaan alla
Kuorma jonka sain
pitää minut nöyränä
kirkastaa kaikkein tärkeimmän
ja kaikki turhaa tippuu pois

Pyydän:
Lohduta minua, Joulun Lapsi
Olen hiljaa ja kuuntelen

Koko taivas on tähdistä kirkas

Tänä päivänä kiitän

 

Tänä päivänä kiitän

että sinä olet siinä ja minä tässä

ja ympärillämme vapaa maa

 

Sillä tänäänkin

 

jossain soivat

sodan julmat torvet

Kuulen äänet vaikka en haluaisi

 

Jossain itkevät ihmiset

huutavat hätää

taistelevat viimeisin voimin

 

Siellä jossain

olivat meidänkin omamme

kun meitä ei vielä ollut

 

Ajat muuttuvat

paikat vaihtuvat ja ihmiset

ja yhä vain jatkuu taistelu, hätä, tuska

 

Mutta tänään humisevat hongat

rauhaa ja vapautta kotimaalle

tänä päivänä kiitän

 
Joka aamu kiitän 

rauhasta

jonka arvon vasta nyt todella ymmärrän

 

 

Syksyllä kaikki kuolee

Syksyllä kaikki kuolee
Ruoho kuihtuu
kukkanen lakastuu
eikä ihmistä enää ole

Kurkien huudossa soi ikävä
ja lintujen mukana
lähtevät rakkaat
kohti uutta maata

Puiden riisutuilla oksilla
kimaltavat kyynelten rivit
Lepattavaan kynttilänliekkiin
kutistuu koko elämä:
syntymän onni, kuoleman paino
Valo

 

 

Matka on ollut tuulinen, sanon
kun katson taakse jäänyttä tietä

Juuri nyt on rauhallista

Matka on ollut tuulinen
eikä edessäkään näytä tyyneltä, sanon
Jossain kauempana myrskyää, ei täällä vielä

Kaivan juureni syvemmälle multaan
Kuljen mielessäni esiäitien rinnalla
heidän tuulissaan

Pitäkää kädestäni kiinni
kaikki te menneiden sukupolvien naiset
juuret samassa kotimaan mullassa
sydän sydämen perään itkenyt, nauranut
toivonut, tuulessa taipunut

Matka on ollut tuulinen, sanon
enkä ole yksin
He kuulevat
ja kalmiston multa huokaa
…tuulinen, on tuulinen
mutta lapseni, sinä kestät sen

Vanhan lehmuksen lehdet kahahtavat
Hiljainen henkäys kuin siunaus ympärilläni

Ja minä kestän

 

 

 

Mikä elämä on

Kesästä talveen ja talvesta kesään
munasta lentävän linnun pesään
silmusta lehteen, kehdosta kalmistoon
idästä länteen, valosta pimentoon
Mikä on elämä, mikä on ihmisen tie
jotain jos ymmärsin, tuuli sen mukanaan vie

Taivaalla tähtien rivi
pimeää enää en pelkää
Kengässä jos hiertää kivi
reppu kun painaa selkää
katselen tähtien vyöhön
valo on voimana tiellä
Kukaan ei häviä yöhön
lyhtyä kun kantaa siellä

Kengät pois jalasta tullessa illan
Painava reppu vieressä sillan
Lepo on antava voimia huomiseen
Rauhan kun löytää kulku käy tyveneen
Mikä on elämä, mikä on ihmisen tie
Jotain jos ymmärsin, tuuli sen mukanaan vie

Taivaalla tähtien rivi
pimeää enää en pelkää
Kengässä jos hiertää kivi
reppu kun painaa selkää
katselen tähtien vyöhön
valo on voimana tiellä
Kukaan ei häviä yöhön
lyhtyä kun kantaa siellä

 

 

Hän levittelee siipiään
ja aikoo nousta lentämään.
Niin suuri, uusi maailma
on aivan nurkan takana.

Hän tahtoo elää, riemuita
ja lentää muiden mukana.
vaik pelko rintaa puristaa:
Jos siivet eivät kannakaan.

Hän nousee nyt jo siivilleen
ja lentää ilmaan siniseen.
On katse kohti huomista
ja auki koko maailma.

Mut emo pesään katsomaan
jää loittonevaa poikastaan,
jok lentää siivin vaappuvin.
Vain laulu häipyy ilmoihin. 

 

Tämä runo on kirjoitettu jo vuosia sitten. Olen muokannut sitä aiemminkin, mutta vielä puuttui jotakin. Nyt se sai kolmannen säkeistön, ja sanoma tuntuu selkeältä ja ehjältä. Tästä on tulossa myös lauluversio jollakin aikavälillä.

 

Olen väsynyt olemaan vahva.
Olen väsynyt jaksamaan.
Minä tahtoisin heikko vain olla
ja nojata vahvempaan,
sillä siipeni eivät kanna.
Olen uupunut lentämään.
Minä tahtoisin vähän aikaa
vain jossain levähtää.
 
Olen lentänyt pitkän matkan
yli kuohuvan mustan veen.
Siivin uupunein saavuin viimein
kotilahteen tyveneen.
Nyt rannalla hiljaa makaan
ja hengitän, hengitän vain,
kun tuuli vieläkin vinkuu
yllä aaltojen kuohuvain.
 
Olen väsynyt viimeiseen asti,
mutta laskevan auringon nään,
tänään laineissa tyyntyvän lahden
jälleen alkavan välkehtimään.
Älä pelkää, mä nousen kyllä
taas siiville uudestaan,
mutta anna mun vähän aikaa
olla hiljaa ja levätä vaan.