Blogin kuvat ja tekstit: Suvi Ristolainen


maanantai 16. joulukuuta 2019





Tuulenlaulaja Lentomieli laulaa elämän mielettömyydestä


Kun ilta saapui
ja tuuli pysähtyi rannan kaislikkoon
Tuulenlaulaja Lentomieli alkoi laulaa

Hän lauloi ihmisistä
jotka hyökkäsivät toisiaan vastaan
kuin mieltä vailla
koska luulivat olevansa oikeassa
Hän lauloi ajasta
jolloin kukaan ei enää tiennyt ketä uskoa
sillä jokainen selitti maailman oman tahtonsa mukaan

Ja tuuli lähti liikkeelle jälleen
se kantoi laulun kauas
vieraisiin maihin asti

Ihmiset valtameren kaikilla laidoilla
ihmettelivät laulua
Se oli toisenlainen kuin muut heidän kuulemansa
He nousivat ylös vuorille ja kukkuloille
ja näkivät alhaalla maassa sotaa, itkua ja kärsimystä
mutta vuorten yllä kohosi
avaruuden mittaamaton, tumma syli

Jokin liikahti monen sydämessä
mutta he laskivat katseensa
ja palasivat alas itsekkyyden kivisille kujille
sillä niin oli helpompi

Tuulenlaulaja lopetti laulunsa
yö oli saapunut
ja usva laskeutui rantaniityille
taivaankaari lepäsi tummana maailman yllä
Se antoi suojansa niille
jotka nostivat katseensa nähdäkseen enemmän
niille, joiden sydämessä eli toivo jostakin kauniista

Yö oli musta
mutta pimeän keskellä loistivat
ikuiset tähdet


  Ehkä menetit jotakin, ehkä elämä otti enemmän kuin olisit halunnut antaa.
Ehkä kaikki tuntui vaikealta, ylitsepääsemättömältä, lohduttomalta.
Mutta ehkä aika kuitenkin korjaa, ei poista surua mutta lieventää.
Ehkä vielä kasvaa jotakin uutta.
 Ehkä aurinko vielä paistaa. 
Tämä runo on kirjoitettu pyhäinpäiväksi 2019. 




Kun aika on kulunut
ja sinä yhä olet poissa
minun on uskottava
että kaikki se mitä oli
on mennyttä

En tiedä
mihin elämä minua nyt kuljettaa
mutta sen tiedän
että polku kulkee jalkojeni alla
ja minä seuraan sitä
minne ikinä se minua vie

On tullut uusi aika
ja tyhjyys minussa täyttyy vähitellen
jos annan niin tapahtua

Sen mitä oli
vien aarteena uusiin päiviin






Älä kerro minulle
mikä paikka on maailman kaunein
mikä reitti on paras kuljettavaksi
tai missä ovat vaarallisimmat rotkot

Älä kerro missä vesi on lämpimintä
tuuli lempein
ja auringonlasku unohtumattomin

Sillä se mikä sinulle on parasta
ei minulle ole hyvää ensinkään
ja jos alan kulkea sinun polkuasi
joudun harhaan

Se mikä sinulle on rotko
voi minulle olla turvallinen kanjoni
Ja paikka joka sinulle on rakkain
ei ehkä minulle merkitse mitään

Anna minun löytää oma elämäni
Tahdon etsiä itse sen
mikä minun sydäntäni liikuttaa

Sillä kukaan muu
ei voi sitä minulle kertoa