Blogin kuvat ja tekstit: Suvi Ristolainen


perjantai 19. elokuuta 2016



Elokuun hämärät illat
tummat päilyvät veet 
metsissä lintujen laulut
ovat jo hiljenneet.

Kesä on vielä tässä
illassa lämpimässä
vaikka jo laulua syksyn
tuuli kuljettaa...


 





 

keskiviikko 17. elokuuta 2016




Elämästä


Kirkuva kurjenpolvi
laidassa leimikon
on epätoivoinen koska
kohta jo syksy on.
”Eloni ohi on aivan,
kylmä mun voimani vie.
Kuivun ja kokoon vaivun.
Tämä on tuskien tie!”


Älähän mitään, silloin
suhina siipien soi.
Runkojen lomasta varis
paikalle toikkaroi.
”Kauheaa huutoa kuulin,
mikä on tuskasi syy?
Jonkun jo kuolevan luulin.
Äänesi käheytyy!”


”Kuolenhan minä, oi kuolen”,
nyyhkivi kukkanen.
”Syksy vie eloni kauniin.
Tätä mä kestä en!”
Rykäisi varis ja lausui:
”Puheesi hullua on.
Nyt en ymmärrä miksi
olet niin onneton.


Et sinä mihinkään kuole.
Lepäilet talven vaan.
Kevään ja auringon tullen
alat taas kukkimaan.
Lopeta poru ja parku!
Hyväksyt kohtalon:
Kasvaa ja kuihtua...Kyllä,
sellaista elämä on.”


Ruskea kurjenpolvi
laidassa leimikon
syksyn ja talven jälkeen
uljaasti kukkiva on.




(13.8.2014)
 


lauantai 13. elokuuta 2016


 Olemme matkalla,
 minä ja hän
jota lupasin rakastaa kuolemaan asti,
yhdessä.

Mutta meillä molemmilla on omat tiemme.

Kun minä vaellan syvässä laaksossa,
hän kulkee aurinkoista vuoripolkua

Kun hän laskeutuu alas laaksoon
olen nousemassa sieltä jo ylös.

Ehkä kohtaamme joskus,
jollakin rinteellä
ja ymmärrämme toisiamme
hetken.

Usein huhuilemme
alhaalta ylös,
ylhäältä alas
Kaiku kiirii vuoren rinteillä
ja sekoittaa sanat,
mutta tärkeintä on kuulla:

Hän on siellä!

Askeleemme kulkevat eri polkuja
mutta kulku on turvallista.
Sillä kaikesta huolimatta
teemme matkaa
 yhdessä.