Blogin kuvat ja tekstit: Suvi Ristolainen


maanantai 31. joulukuuta 2018


Valoa ja iloa tulevaan vuoteen kaikille lukijoille!


Kohtele minua lempeästi,
Uusi vuosi
Sillä olen kulkenut pitkän matkan
Ja tahtoisin levätä

Anna auringon nousta
Onnellisiin aamuihin
Ja lähteiden virrata lämpimään maahan
Anna löytää iloa ja riemua sieltäkin
missä tummat pilvet
Ovat peittämässä taivaan


Kohtele minua lempeästi,
Uusi vuosi
Anna edes hetken matkaa
Kulkea tasaista tietä


lauantai 22. joulukuuta 2018



Jo loistavat joulupuut!
Tätä kauan on odotettu
ja kaikki on valmistettu
On kaunista niin
Hämy hiipivi huoneisiin
ja herkkuja täynnä kaikkien suut
Lumi peittävi puut
Ja maassa on hohtava hanki

Mikä täydellinen joulu!

Mutta ethän unohda lasta
Sillä hänen vuokseen
juhlaa vietetään
Hän kirkassilmin katsoo
yöhön pimeään
Ja katseessa on viesti taivahasta

Hän pyytää sua lähelleen
siis tartu käteen pienoiseen
On hetki ihmeellinen.

On joulu täydellinen.


sunnuntai 16. joulukuuta 2018



Jos elää lähellä maanpintaa
ei koskaan putoa korkealta
Se on turvallista

Mutta jos on aina lähellä maata
ei milloinkaan näe
miten avara on taivas
kaupungin kattojen yllä
Ei tunne ilmavirtojen kantavan
kohti avaruuden tummaa syliä
eikä voi koskaan löytää
omaa tähteään.

Niin minä mietin
kun istuin hämärässä huoneessa
ja aika kulki verkkaan

”Lennä”
minä sanoin silloin itselleni

”Nouse siivillesi.
Ne kantavat kyllä.”

Ja minä lensin.


perjantai 16. marraskuuta 2018


  
Syvällä,
lähellä pohjaa
vesi on mustaa ja liikkuu hitaasti
Syvyyksien maailma on outo
ja epätodellinen
Paineen alla asiat saavat vääristyneen muodon
tutusta tulee tuntematonta
ja turvallisesta pelottavaa

Sille joka kulkee pinnalla
ja näkee auringon paistavan
eivät vedenalaiset maailmat avaudu
Valossa vaeltava ei voi aavistaa
pohjan salaisuuksia
eikä pimeyden tuskaa

Olen kulkenut siellä
ja tiedän mitä on olla itsensä kanssa yksin
sillä kaikkein syvimpään pohjakuoppaan
ei voi ottaa ketään mukaan

Ehkä sinäkin kuljit syvissä vesissä
ja kohtasit varjot
joista et ennen tiennyt mitään
Ehkä sinäkin
viimeiseen asti riisuttuna
näit että on vain vähän asioita
jotka todella merkitsevät jotakin
Ja ehkä sinäkin lopulta löysit
lempeän valon
hauraan mutta vähitellen voimistuvan
ja tiesit että elämä voittaa


keskiviikko 31. lokakuuta 2018


 Kuljen hiljaisuuden kallioilla
ja etsin kadonnutta aikaa
Jokaisessa ruohonkorressa kysymys
vastausta vailla
ja polulla ei mittaa
ei määrää

Erotan auringon ääriviivat
harmaan sumuverhon takana
Ihollani liikkuu vieras tuuli
viileä viima etsiytyy
vaatteiden alle

Polku on tässä
Muu on tuntematonta

Kuulen kaukaa meren aaltojen laulun
villin ja vapaan
ja kuljen sitä kohti

Tiedän että rannalla paistaa aurinko



torstai 25. lokakuuta 2018