Blogin kuvat ja tekstit: Suvi Ristolainen


maanantai 23. tammikuuta 2017



Joskus vaihtoehdot loppuvat
eikä ole jäljellä kuin yksi tie
sekin kapea ja epäselvä

Sitä on lähdettävä kulkemaan
peläten, luottaen, toivoen
tienviittoja etsien

ja voi olla että matka ei ole helppo.
 

Mutta ehkä joskus jälkeenpäin
kun kuljettua tietä katsoo
korkealta vaaran laelta
se näyttääkin selkeältä ja johdonmukaiselta

Joku muu johti askeleitani
Joku muu aukaisi portteja edessäni
kun hapuilin pimeässä. 

"Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa,
en minä pelkäisi mitään pahaa,
sillä sinä olet minun kanssani" Ps 23:4


perjantai 13. tammikuuta 2017


 
Olin hiihtänyt metsään talviseen.
Olin lähtenyt aivan yksin.
Minä saavuin saliin huurteiseen,
puut seisoivat käsityksin.
Minä kuulin kun honkien urut soi,
pakkasmetsässä, tähtien alla.
Taivaan kynttilät himmeää valoa loi.
Kuura kimalsi kaikkialla.

Oli hiljaista, humina honkien vain.
Tuuli laulua outoa soitti.
Jotain suurta liikahti rinnassain,
minä metsän rauhan mieleeni sain.
Se levottomuuteni voitti.

(Askolle 12/2015)



lauantai 7. tammikuuta 2017



Ei elämää voi toiselle opettaa
Ei auta että sanon sinulle:
Katso, näin se on!

Elämä opettaa itse
Itse pitää kokea,
sydämessään tuntea
ja sitten voi sanoa:
Tätä hän tarkoitti
Tätä yritti minulle sanoa
Nyt sen vasta ymmärrän

Tukena voi toiselle olla
peilinä, matkakumppanina
Mutta oma elämä
jokaisen on elettävä itse
oma tie kuljettava
omat virheet tehtävä
oma onni löydettävä