Sinä aamuna lintu ei enää laulanut
ja taivas oli tyyni
kuin tuulta ei olisi koskaan ollutkaan
Hän oli mennyt
Tiesin sen nyt eikä ajatus ollut vaikea

Jokainen meistä lähtee ajallaan
sinäkin
minäkin
Jokainen laulu loppuu kerran
ja aina joku jossain itkee ikävää

He sanoivat että elämä jäi kesken
Mutta kuinka voi kulkea
jos polku loppuu

Sinä aamuna
kaikki oli valmista
Hiljaisuus puhui enemmän
kuin mitkään sanat milloinkaan

Mutta jostain kaukaa hiljaisuuden takaa
helkähti pois lentävän linnun
onnellinen liverrys

 

  Ehkä menetit jotakin, ehkä elämä otti enemmän kuin olisit halunnut antaa.

Ehkä kaikki tuntui vaikealta, ylitsepääsemättömältä, lohduttomalta.

Mutta ehkä aika kuitenkin korjaa, ei poista surua mutta lieventää.

Ehkä vielä kasvaa jotakin uutta.

 Ehkä aurinko vielä paistaa. 

Tämä runo on kirjoitettu pyhäinpäiväksi 2019. 

Kun aika on kulunut

ja sinä yhä olet poissa

minun on uskottava

että kaikki se mitä oli

on mennyttä

En tiedä

mihin elämä minua nyt kuljettaa

mutta sen tiedän

että polku kulkee jalkojeni alla

ja minä seuraan sitä

minne ikinä se minua vie

On tullut uusi aika

ja tyhjyys minussa täyttyy vähitellen

jos annan niin tapahtua

Sen mitä oli

vien aarteena uusiin päiviin

Suolinnun huuto

En kai koskaan ollut tiennyt mitä on yksinäisyys

ennen kuin menetin

Syksyllä hän lähti eikä palaa koskaan

ei koskaan

Nyt on kevät ja kosket kuohuvat surua

kipu seuraa kaikkialle

Yritän unohtaa mutta en voi

Kuulen suolinnun laulavan

sen huuto kiirii läpi usvaisen maiseman

taivaaseen asti

ja minulla on ikävä

Elämä jatkuu

mutta kaikki on muuttunut

olen kuin suolintu

joka huutaa sumussa

Miehelleni, surun aikaan

Kuolema lähipiirissä on koskettanut syvältä. Siksi nyt on sururunojen aika. Tämä matka on kuljettava, surun aika elettävä pois. Päivä päivältä valo lisääntyy. Syksyn ja talven jälkeen koittaa taas kevät.

  Surujen koskessa

surun vesi virtaa

surun uomaa

surujen luomaa

surujen helminauha

jäinen

ja kosken kyynelistä liukas

kietoutuu rannan kiviin

Surujen koski pauhaa

Miten se pauhaakin niin voimalla

jytisee kilpaa sydämenlyöntien kanssa

ELÄ-ELÄ-ELÄ-ELÄ

Minä elän.