Hän purjehtii aallokossa
minun lapseni
liian korkeassa aallokossa
enkä minä ole mukana

Lähetin matkaan monta laivaa
Saattelin rukouksin
Sanattomin pyynnöin jatkuvasti huusin
Pidä heistä huolta

Tuolla he menevät
purjeet sidottu ohuin naruin
laidat hauraat
peräsin tuskin koskee vettä

Lapseni
en voi kulkea kanssasi samaa matkaa
Jokaiselle meille annettiin oma tie

Mutta sinun myrskyjesi mainingit
lyövät sinne
missä minä olen
sillä enhän koskaan ole kaukana

Keinutaan yhdessä nämä myrskyt
sinä siinä
minä tässä
Minun laivani laidat, elämää nähneet
ovat jo tottuneet aallokkoon

Tuolla hän purjehtii
minun lapseni
lepattavin purjein pitkin aavaa ulappaa

Jos hän haluaa kuunnella
kerron karikoista
ja petollisista merivirroista

Neuvon käyttämään kompassia
seuraamaan edeltä menneiden reittejä
perille asti
 

Tuulenlaulaja Lentomieli vastaa Kulkijalle

Kulkija kysyi tuulenlaulajalta: Mitä elämä on?

Ja tuulenlaulaja vastasi:

”Älä yritä hallita elämää, ihminen, sillä silloin menetät sen mitä etsit.

Kulje eteenpäin

etsi tuulta ja tähtiä

älä odota mitään, älä valmista suunnittele

vaan ota vastaan se mitä annetaan

Joudut kulkemaan rotkojen kautta

ja läpi paahtavan, aution maan

Helpolla et pääse

Ota vastaan se mitä annetaan

talleta reppuusi aarteet joita matkalla mukaasi tarttuu

katso valoa kohti

älä varjoihin jää, vaikka niitäkin

tielläsi kohtaat

Ota vastaan se mitä annetaan

ja anna eteenpäin mitä lahjaksi sait

Näet matkallasi turhuutta, näet pahuutta ja surua

onneakin näet, iloa, rakkautta

mutta tärkein on ihminen

Näe ihminen

Pahuuden takana on ihminen, surun takana ja ilon

Ja sinun matkasi määrä on ihminen

Kun olet etsinyt tuulen ja tähdet

kun kuljit läpi tuntemattomien maiden

ja kaukaisten seutujen

et siltikään löytänyt etsimääsi

eikä elämä ollut se mitä luulit

Mutta löydä ihminen

läheltä tai kaukaa voit löytää

Älä pintaa katso, älä sitä mikä helpoin on nähdä

sillä aika murtaa kuoren mutta sisus pysyy samana

Metsä on täynnä puita

eikä mikään niistä ole toista parempi

Vain pysähtymällä voi löytää

vain antamalla saada

ja vain kuuntelemalla oppii ymmärtämään

Se joka löytää ihmisen

tietää mitä on elämä.”

Tämä oli Tuulenlaulajan vastaus.

Hän kääntyi ja katsoi Kulkijaan.

Kulkija katsoi takaisin

nyökkäsi

ja lähti mietteliäänä matkaan

Hän samosi kauas

tuulta ja tähtiä kohti

2 vuotta

 
Niin on taas kulunut aika. Tuulenlaulu täyttää kaksi vuotta. En järjestä arvontaa, en ilotulitusta enkä juhlaliputustakaan. Olen vain onnellinen ja kiitollinen. Kirjoittaminen on matka joka jatkuu.

 Kiitos sinulle joka käyt täällä lukemassa, kiitos jokaiselle teistä. Olen kuullut että runoni lohduttavat ja antavat voimaa. Toivon niin käyvän jatkossakin. 

Iloa ja valoa toivottelee

Suvi

Se elämä oli linnunlaulun mittainen

Siskoni

minun pieni siskoni

miten nopeasti kävitkään täällä

jätit jälkeesi parven

sanattomia kysymyksiä

Me emme voineet ymmärtää

Vuodet ovat kulkeneet ohitse

ajan virta juossut

ylitse kaiken menneen

vesi virrannut koskessa läpi kaupungin

järvestä järveen

Mutta kysymykset eivät koskaan hävinneet

Siskoni

minun pieni siskoni

tuulien siivillä kuljet

loistat auringon säteenä jossakin siellä

minne me vielä

olemme matkalla