Blogin kuvat ja tekstit: Suvi Ristolainen


perjantai 17. toukokuuta 2019




  Satumetsäsatu
  
1. Hiljaa hipsutellen kulje
satumetsää hämärää.
Polun päässä silmät sulje,
siihen kuuntelemaan jää.

Kannon luona rapisee.
Männyn oksa napisee.
Tuuli hiljaa hengittää.
Jossain joku kipittää.


2.  Satumetsän kainalossa
metsäkansa asustaa.
Kissankellon kukinnossa
keijukainen vilahtaa.

Kannon luona rapisee.
Männyn oksa napisee.
Tuuli hiljaa hengittää.
Jossain joku kipittää.


3. Ihmeitä on kaikkialla,
jos vain niihin uskotaan.
mättäikössä, puiden alla
Satu kulkee varpaillaan.

Kannon luona rapisee.
Männyn oksa napisee.
Tuuli hiljaa hengittää.
Jossain joku kipittää.



keskiviikko 15. toukokuuta 2019



Olen palannut kotiin
kuikan huutoon
kuivien kaislojen kahinaan

Takkini taskussa viime kesän kivi
tältä rannalta poimittu
Nyt poimin uuden
kun vesi on sulanut
ja jäiden paino poissa

Elämä on sininen
kuin taivas joka keinuu aalloilla
Ikuisuutta mitataan lokin lennosta

Tahtoisin jäädä tähän värisevään hetkeen
menneiden ja tulevien huolien välillä
sillä olen palannut kotiin
ja tässä on hyvä olla







Illan hämärtyessä
äiti istuu autossa, yksin
Rannan vesi lainehtii
ja on kevät

Puhelimessa soi Mariage d’Amour
ja Grand forest
tai Schubertin serenadi

Sumuisessa illassa
yksinäinen auto venerannassa
puhaltimen lämmin ilmavirta

Onnellinen äiti






Pääsiäisaamun harmaus
Pappi saarnaa Emmauksen tiestä
Virsikirjatelinettä pitkin kävelee
muovinen papukaija
yllätysmunasta kuoriutunut