Sinä aamuna lintu ei enää laulanut
ja taivas oli tyyni
kuin tuulta ei olisi koskaan ollutkaan
Hän oli mennyt
Tiesin sen nyt eikä ajatus ollut vaikea

Jokainen meistä lähtee ajallaan
sinäkin
minäkin
Jokainen laulu loppuu kerran
ja aina joku jossain itkee ikävää

He sanoivat että elämä jäi kesken
Mutta kuinka voi kulkea
jos polku loppuu

Sinä aamuna
kaikki oli valmista
Hiljaisuus puhui enemmän
kuin mitkään sanat milloinkaan

Mutta jostain kaukaa hiljaisuuden takaa
helkähti pois lentävän linnun
onnellinen liverrys

 

 

Hän purjehtii aallokossa
minun lapseni
liian korkeassa aallokossa
enkä minä ole mukana

Lähetin matkaan monta laivaa
Saattelin rukouksin
Sanattomin pyynnöin jatkuvasti huusin
Pidä heistä huolta

Tuolla he menevät
purjeet sidottu ohuin naruin
laidat hauraat
peräsin tuskin koskee vettä

Lapseni
en voi kulkea kanssasi samaa matkaa
Jokaiselle meille annettiin oma tie

Mutta sinun myrskyjesi mainingit
lyövät sinne
missä minä olen
sillä enhän koskaan ole kaukana

Keinutaan yhdessä nämä myrskyt
sinä siinä
minä tässä
Minun laivani laidat, elämää nähneet
ovat jo tottuneet aallokkoon

Tuolla hän purjehtii
minun lapseni
lepattavin purjein pitkin aavaa ulappaa

Jos hän haluaa kuunnella
kerron karikoista
ja petollisista merivirroista

Neuvon käyttämään kompassia
seuraamaan edeltä menneiden reittejä
perille asti