Blogin kuvat ja tekstit: Suvi Ristolainen


sunnuntai 23. kesäkuuta 2019




En minä ymmärrä
mistä sinä puhut
hän sanoo
Silmien takana asuu hätäännys
Kotisohva on vielä tuttu
verhot ja kellon tikitys
auringon kulku ikkunasta toiseen

Hän ei löydä sanoja tähän päivään
hapuilee, etsii
kuin eksyksissä

Mutta lapsuus on tuttu
Ehkä muistisairaus on siunaus niille
jotka saavat palata onnelliseen lapsuuteen
vielä kerran

Hän elää elämäänsä takaperin
Loittonee vähitellen yhä kauemmaksi, saavuttamattomiin
lapsuuden ikuisiin kesiin

Hän esittelee miehensä:
-Tässä on minun ystäväni
Pojasta tulee veli
lapsenlapsesta sisar

Joki virtaa siellä kaukana
kuten ennenkin
Sen hän muistaa
Mutta nykyisyydessä
aikaa ei enää ole




Suolinnun huuto

En kai koskaan ollut tiennyt mitä on yksinäisyys
ennen kuin menetin
Syksyllä hän lähti eikä palaa koskaan
ei koskaan
Nyt on kevät ja kosket kuohuvat surua
kipu seuraa kaikkialle
Yritän unohtaa mutta en voi

Kuulen suolinnun laulavan
sen huuto kiirii läpi usvaisen maiseman
taivaaseen asti
ja minulla on ikävä

Elämä jatkuu
mutta kaikki on muuttunut
olen kuin suolintu
joka huutaa sumussa



Miehelleni, surun aikaan







Voi raivauksen vaivaa!
Se mieltä niin kaivaa
kun rojua täynnä on nurkat ja pinnat
ja vapautta kaipaavat kaikkien rinnat
Ei siivoojaa siellä, ei täällä
Nyt kävellään roskien päällä
ja Legoja tallataan
jalkoja mallataan
paikkoihin joissa viel lattia paljaana loistaa
Vaan missä on hän joka kaiken tän roinan vois poistaa???!!!

Voi raivauksen vaivaa!
Se mieltä niin kaivaa
kun paperisilppua, hilettä, liimaa
narua, teippiä, lankaa ja siimaa
perunankuoria, hamsterinkakkaa
Lista vain jatkuu, ei koskaan lakkaa

Voi raivauksen vaivaa!
Kun jokainen kaivaa
kaappiaan
etsien puhtaita sukkiaan
Ja löytääkö mitään, no tietenkään ei
kun sotkuinen talo ne kaikki vei

Tilanne on epätoivoinen
Kutsutaanko hätiin poliisi, rajavartiosto vai puolustusvoimat?

Ei sentään

Nyt siivoustorvi toitottaa
(Vai oliko se äiti sittenkin…?)
Ja joka nurkkaan kuuluttaa:
(sen kuulee taakse kuulokkeidenkin)
Te sielut vapautta kaipaavat
on menetetty aika huoleton
Vaan kaikki jotka ovat ahkerat
he jälkeen työnsä saavat palkinnon

Jo alkaa tuiske ja huiske
ja sinkoilee sana jos toinenkin
Vaan juostessa ajan
jo saadaan viimein valmistakin

Ja illalla tyyntyy sää
Joka tyynylle painuu pää
Joku katselee huonetta hämärtyvää
ja tyytyväisenä hymähtää:
On lattiat tyhjät ja autiot aivan
Työ maksoi vaivan

Vaan ensi viikolla, minkäs teet
on edessä taas samat askareet