He kysyivät missä on kotini

ja minä osoitin kivistä rantaa

Siellä sydämeni asuu

Minun kotini on rannan aallokossa

ja veden hiomissa kivissä

sillä järvi ei vaadi minulta mitään

Kodissani loistavat iltaisin tähtilamput

ja elokuun kuutamo

luo kultaisen mattonsa aaltoihin

Ikkunat ovat korkeat

taivaasta maahan asti,

rajattomat

ja ovi avara tulla ja mennä

tuulien mukaan

Minun sydämeni rauha

on rannan vapaudessa

ja siksi

siellä on koti

He kysyivät  kuka on ystäväni

ja minä vastasin: tuuli

Sillä tuuli on lempeä ja lämmin

raju ja voimakas

eikä ole uskollisempaa ystävää kuin tuuli

Keväästä kesään, syksystä talveen

tuuli on aina lähellä

Ja vaikka se joskus väsyy

se ei koskaan

ole kauaa poissa

Minun ystäväni

odottaa järven rannalla

tai aukealla niityllä

ja kun se kietoo kätensä ympärilleni

olen turvassa

Toivoisin pienen elämän

Toivoisin pienen elämän

sillä olen väsynyt tähän maailmaan

joka hurjana ja häikäilemättömänä vyöryy vastaan

kaikkialla

Tässä maailmassa voittavat suuret ja kovaääniset

mutta se jolla oikeasti olisi asiaa

jää jalkoihin

Toivoisin pienen elämän:

pienen talon

pienen pöydän

sinisen kattilan ja kukallisen lautasen

Toivoisin lempeän kynttilänvalon

nojatuolin

ja vanhan kirjan jonka sivut aika on tummentanut

Toivoisin muutamia tärkeitä ihmisiä

ja juhlat

joissa lahjaksi riittäisi punainen unikko

Toivoisin elämän

jossa olisi aikaa ja tilaa huomata se

mikä on tärkeää

Ehkä pyydän liikaa?