Miten paljon kipua ihminen Täällä voikaan toiselle tuottaa Ja miten vaikea jälkeen sen On kehenkään koskaan luottaa Miten vaikea toista on ymmärtää Miten paljon kuuntelematta jää Miten helppo on toista satuttaa Ja vaikea rakastaa Mutta kuuntele, metsä kuiskailee Ja järven lainehet soittaa Ja aurinko kirkkaasti säteilee Ja surut synkät voittaa Voi ihminen pettää ihmisen Mutta luonto on ystävä ikuinen Se hoivaa ja parantaa särkyneen Sulkee syliinsä pettyneen.
