Blogin kuvat ja tekstit: Suvi Ristolainen


keskiviikko 17. elokuuta 2016




Elämästä


Kirkuva kurjenpolvi
laidassa leimikon
on epätoivoinen koska
kohta jo syksy on.
”Eloni ohi on aivan,
kylmä mun voimani vie.
Kuivun ja kokoon vaivun.
Tämä on tuskien tie!”


Älähän mitään, silloin
suhina siipien soi.
Runkojen lomasta varis
paikalle toikkaroi.
”Kauheaa huutoa kuulin,
mikä on tuskasi syy?
Jonkun jo kuolevan luulin.
Äänesi käheytyy!”


”Kuolenhan minä, oi kuolen”,
nyyhkivi kukkanen.
”Syksy vie eloni kauniin.
Tätä mä kestä en!”
Rykäisi varis ja lausui:
”Puheesi hullua on.
Nyt en ymmärrä miksi
olet niin onneton.


Et sinä mihinkään kuole.
Lepäilet talven vaan.
Kevään ja auringon tullen
alat taas kukkimaan.
Lopeta poru ja parku!
Hyväksyt kohtalon:
Kasvaa ja kuihtua...Kyllä,
sellaista elämä on.”


Ruskea kurjenpolvi
laidassa leimikon
syksyn ja talven jälkeen
uljaasti kukkiva on.




(13.8.2014)
 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti