Tänä päivänä kun syysaurinko paistaa
minä unohdan
kaikki jäytävät, piinaavat huolet
heitän taakan selästäni
ja lasken sen viereeni.
Nojaan selkäni
keltaisen koivun runkoon
ja suljen silmäni
kerään mieleni täyteen valoa
varastoin itseeni syksyn viimeisen lämmön.
Eikä se haittaa
että tiedän taakan odottavan
ihan lähellä
Sillä nyt
olen murheista tyhjä
ja aurinko paistaa
sieluni pohjaan asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti