Jotkut lähtevät hiljaa

Heille ei kukkia,  muistokelloja,  hautaa

Jälkeen jääville ei monta lohdutuksen sanaa

Sillä eihän juuri mitään ollutkaan

vain elämän alku, tieto äidin ja isän sydämessä

kohdun hiljainen sykintä

Ja kun kaikki toiveet sammuvat

jäljelle jää vain sydän täynnä sanattomia kysymyksiä

ja toivo siitä että Taivaassa kerran nähdään.

”Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, Sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu.

 Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut.”

 Ps 139:16