Kevätlintu laulaa pienen reiän

talven harmaaseen sumuvaippaan

valo lennähtää reiästä

ja sytyttää sydämen sykkimään:

Ke-vät, Ke-vät, Ke-vät

Talven taakka tipahtelee harteilta

kuin painava, vettynyt lumi talon katolta

ja haihtuu olemattomiin

hitaasti

viipyillen

Sillä ei kevät saavu hetkessä

kylmään Pohjolaan

Se kerää voimiaan vähitellen

ja viimein

kun odottaminen alkaa käydä sietämättömäksi

se herää elämään

Kevät sykkii ja kohisee

pesee pois talven viimeisenkin viiman

maalaa takaisin värit jotka syksy hävitti

Ja kietoo lempeään valoonsa kaiken.

Kaiken.