Äiti hukkuu pyykkivuoren alle
Arki ajaa yli
takavalot vilkkuen
Tuloja ja lähtöjä
koneen hurinaa
luukku auki, luukku kiinni
tavaraa sisään ja ulos
Kierrokset nousevat
vauhti kiihtyy
mittari punaisella
Vikakoodin vilkkuessa
tarvitaan työkaluja
Jatkuvassa pyykkivirrassa arjen tuoksu
Ihana. Taiot sanoillasi arkisesta askareesta juhla- hetken. :)
VastaaPoista:) Kunpa arjessa olisikin enemmän juhlaa. Silloin tällainen arkikammoinenkin kestäisi paremmin mukana. :)
PoistaJonkun ajatuksen mukaan olen juna-aseman hoitaja. Junat tulevat ja lähtevät. Minä heilautan kättäni tervehdykseksi ja hyvästeiksi...💕
VastaaPoistaTuo on kyllä hyvin osuva ajatus. Jatkuvaa liikettä tämä elämä, mutta äiti on ja pysyy. <3
PoistaMinä aikanaan iloitsin, kun saatiin kodinhoitohuoneeseen pöytätaso, että kyllä nyt kelpaa siinä vaatteet viikata. Mutta enpä ole tainnut siellä kertaakaan vaatteita viikata, vaan puhtaat vaatekorit kipataan meidän puusohvalle missä niitä laittelen vähän joka välissä. Meillä siis varsin samanlainen näky mitä tuossa alakuvassa 😁 Kivempi sitä olisi katsella tyhjää, siistiä sohvaa, mutta ehkä juuri tämä on sitä elämää isolla E:llä 😅 Osuva runo taas, elämänmakuinen 💛
VastaaPoistaps. Luin susta taannoin hyvän jutun 😊
Kuulostaapa tutulta. :) Meilläkin suunniteltiin tähän taloon pitkästi pöytätilaa sekä keittiöön että kodinhoitohuoneeseen. Lopulta kodinhoitohuoneen tasot vaihdettiin lasten naulakkopaikoiksi. Pyykin viikkaus tulee tehtyä muualla. Harvoin koti näyttää sisustuslehtimateriaalilta, vaikka olisi niin paljon mukavampi katsella siistejä nurkkia. Mutta luulen että joskus sitä sitten kaipaa lasten ääniä ja elämää, kun talo aikanaan kokonaan hiljenee.
PoistaKyllähän se hirvitti lupautua lehtijuttuun, mutta mukavasti kirjoittivat. :)
Tämä postaus on tehty puhelimella, siitä syystä hirveän huonolaatuiset kuvat.
VastaaPoista