Joskus sitä luulee oppineensa jotain

tästä elämästä

Mielen läpi kulkee

 oivalluksen kirkas juova

ja hetken aikaa maailma näyttäytyy

selkeänä, ymmärrettävänä

Huomisen tullessa

ajatusten kehä kiertyy uudelle radalle

eikä enää tavoita

kirkasta kohtaa

Se mitä eilen elämästä ymmärsi

on tänään tajuamatonta

Mikä kirkasta oli

peittyy tänään sumuun

Elämä koostuu hetkistä, välähdyksistä

Verhon heilahduksen verran

voi joskus nähdä

esiripun taakse

Ja matka jatkuu

Kirkkaudesta kirkkauteen

Kesä on liian lyhyt

Tartun kiinni sen molemmista päistä,

kiskon voimieni takaa

Ja kun oikein ponnistelen

saan kesän jatkumaan

huhtikuulta lokakuulle

Kesän loppuessa joulu jo lähenee,

joulun jälkeen päivä taas pitenee

Ja pianhan se on täällä jälleen:

Kesä

Pajussa koivunlehti

Miten se sinne ehti?

Elämä lyhyt on

Oi jospa joskus vainen

olisin samanlainen

rohkea, rajaton.

Syyskuu

Kun kesä on poissa ja kaikki on hiljaa

Kun metsässä linnutkin vaikenee

ja kuutamon hohteessa kultaista viljaa

yötuuli hiljaa soittelee

Niin yötuulen soitossa laulun kuulen

Mun sieluni laulu siinä soi

Mä toiveeni laitan mukana tuulen

se rukouksen lailla soida voi:

Oi saavuthan syyskuu lämpimin tuulin

kun kesä ei lämpöä antanutkaan

Minä kurkien kutsun jo taivaalta kuulin

Kesän kuitenkin soisin jatkuvan vaan