Joskus äidistä voi
tulla tiskirätti
tai kynnysmatto
tai muumimamma
niin että hän unohtaa
mikä oikeasti on.
Että ei enää muista
mikä sydäntä liikuttaa,
mikä saa mielen
lentämään
ja mikä tuo värit
elämään.
Joskus äiti jää arjen
jalkoihin
ja häviää
itseltäänkin.
Eikä siihen auta
mikään muu
kuin etsiä uudestaan
oma elämä.
Tehdä kalenteriin
kolo omalle hetkelle
tarpeeksi usein.
Vaikka ei voisikaan.
Sillä itseltään
hävinnyt äiti
häviää lapsiltakin.
Olipa hyvä runo taas! Minä oon monesti miettinyt juuri tuota, että ei ole yhtään hyvä asia olla pelkkä äiti, kadottaa oma minuus. Tai ainakin itse olen huomannut, että silloin ikään kuin näivetyn, kotona oleminen alkaa tuntua pelkiltä vaatimuksilta. Kummasti sitä tuntee taas elävänsä, kun pääsee joskus toteuttamaan itseä tai juuri niiden itseä voimauttavien asioiden äärelle. Olen joskus miettinyt, että olenko itsekäs kun haluan ja tarvin myös omaa tilaa. Haluan olla välillä hetken muutakin kuin vain äiti. Toisaaltaan olen ajatellut, että se taitaa olla juuri sitä itsestä huolehtimista. Jaksaa kotonakin paremmin, eikä arki tunnu niin väsyttävältä, kun pääsee hetkeksi hengähtämään 😊
VastaaPoistaSamanlaisia tuntemuksia täälläkin. Tähän ikään menneasä olen tullut siihen ymmärrykseen, että lopulta tärkeintä on se että äiti (tai isä) voi hyvin. Silloin lapsillakin on mahdollisuus saada rakkautta. Tyhjiin ammennettu äiti ei pysty enää mitään antamaan.
PoistaJoku tarvitsee enemmän omaa aikaa kuin toinen. Sekin pitää hyväksyä. Kunpa jokainen äiti löytäisi oman tapansa hallita rjen kaaoksessa jaksamista. <3