Mitähän lie ajatellut mies,

 joka muinoin historian hämärissä vaimoineen vaelsi tänne pohjoiseen erämaahan ja ensimmäisenä asettui asumaan Suomen niemen karun kauniisiin maisemiin?

Ei hän osannut arvata että ihmisiä saapuisi lisää sekä idästä että lännestä.

Että meri väistyisi vähitellen ja antaisi lisää maata ihmisten elää ja asua.

Että seuraisi hirveitä sotia ja verisiä yhteenottoja.

Että hitaasti mutta vääjäämättä tuo kasvava erilaisten ihmisten joukko muodostaisi kansan,

 sisukkaan ja jääräpäisen, voimakastahtoisen, joka haluaisi oman maan, omat rajat ja oikeuden itse päättää omista asioistaan.

Sen kansan tahto veti oikealle ja vasemmalle, jokainen oli varma omassa mielipiteessään.

Suomalainen ei väisty tieltä jonka on valinnut.

Mutta kun yli maan kiiri käsky lähteä puolustamaan rakkaita rajoja, he lähtivät yhdessä.

Se retki jätti moniin syvät haavat, mutta maansa he saivat pitää.

Ja rajoilla kulkivat vartijat, vartioiden sitä mikä yhdessä oli pelastettu.

Yhä vieläkin meillä on sama kotimaa. Aika on toinen, tavat muuttuneet.

Maailmalla myrskyää, mutta me saamme asua tätä rakasta maata tulevaisuuteen luottaen.

Yhä vielä rajoilla kulkevat vartijat.

Paljon onnea 100-vuotiaalle itsenäiselle Suomelle!

Paljon onnea meille!


Kuva on julkaistu Rajavartiolaitoksen hyväksymänä.