Blogin kuvat ja tekstit: Suvi Ristolainen


keskiviikko 14. maaliskuuta 2018




Olen kulkenut yksin rantoja
hiljaisia ja uneliaita
ja nähnyt auringon laskevan horisonttiin
punaisena pallona
Olen tuntenut iltatuulen vaihtuvan yötuuleen
ja kuullut lehtokertun laulavan hämärässä

Kaislikon laidassa hyppää kala
piirtää veteen verkalleen laajenevat renkaat
Ranta tuoksuu iltakasteelle
saunan seinällä kuivuville verkoille
Yö on hiljainen ja lämmin

Olen ollut täällä ennenkin
Tämä tuttu ranta
sieluuni piirtynyt maisema
kuin minä itse

Tässä on minun paikkani



4 kommenttia:

  1. Ihan kyynel kihos silmäkulmaan,sinä kaimaseni kirjoitat suoraan sydämestäni <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tämä on niitä runoja jotka syntyvät itsestään. Aivan kuin se olisi roikkunut valmiina ilmassa, minun piti vain poimia talteen.

      Poista
  2. Tuli ikävä kesää. Ja luottamus, että kesä tulee taas. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana jos pääsit tunnelmaan kiinni! :) Jäädään odottamaan kesän lämpöä.

      Poista