Kuljen hiljaisuuden kallioilla

ja etsin kadonnutta aikaa

Jokaisessa ruohonkorressa kysymys

vastausta vailla

ja polulla ei mittaa

ei määrää

Erotan auringon ääriviivat

harmaan sumuverhon takana

Ihollani liikkuu vieras tuuli

viileä viima etsiytyy

vaatteiden alle

Polku on tässä

Muu on tuntematonta

Kuulen kaukaa meren aaltojen laulun

villin ja vapaan

ja kuljen sitä kohti

Tiedän että rannalla paistaa aurinko

Tuulee

Postilaatikon kansi

on auki

Pohjan pimeydessä

loistaa

keltainen lehti

Sinulla on lupa surra

vaikka surusi jonkun toisen mielestä

olisikin liian pieni

itkusi turha

ja murheesi ylimitoitettu

Sinulla on lupa surra

sillä kukaan muu ei voi tietää

miten suurta kipua kannat

Ei määrätä päätepistettä surulle

Ei kertoa millainen murhe saa olla

Kaikella on aikansa auringon alla

surullakin

ja sinä saat itkeä

niin kauan kuin kyyneliä riittää

Suru on matka joka on kuljettava

työ joka on suoritettava

jokaisen kohdalla erilainen

Sinulla on lupa surra

itkeä itsesi ehjäksi jälleen

n