Kuljen hiljaisuuden kallioilla

ja etsin kadonnutta aikaa

Jokaisessa ruohonkorressa kysymys

vastausta vailla

ja polulla ei mittaa

ei määrää

Erotan auringon ääriviivat

harmaan sumuverhon takana

Ihollani liikkuu vieras tuuli

viileä viima etsiytyy

vaatteiden alle

Polku on tässä

Muu on tuntematonta

Kuulen kaukaa meren aaltojen laulun

villin ja vapaan

ja kuljen sitä kohti

Tiedän että rannalla paistaa aurinko

Ilma on kylmä

 Järvi on jäätymässä

Viiltävä viima puhaltaa ulapalta

Hyiset aallot huuhtovat rantaa

kiviä, heiniä, oksia

Pian kaikki hiljenee

pysähtyy

Mutta vielä vähän aikaa

luonto tekee taidettaan rannoilla

niin kaunista

Ihmeellistä.