Kuolema lähipiirissä on koskettanut syvältä. Siksi nyt on sururunojen aika. Tämä matka on kuljettava, surun aika elettävä pois. Päivä päivältä valo lisääntyy. Syksyn ja talven jälkeen koittaa taas kevät.

  Surujen koskessa

surun vesi virtaa

surun uomaa

surujen luomaa

surujen helminauha

jäinen

ja kosken kyynelistä liukas

kietoutuu rannan kiviin

Surujen koski pauhaa

Miten se pauhaakin niin voimalla

jytisee kilpaa sydämenlyöntien kanssa

ELÄ-ELÄ-ELÄ-ELÄ

Minä elän.