Kuunlaskun nainen

Aina kuunlaskun aikaan

nainen lähti pois.

Muiden tähden.

Sillä ei ole maailmassa montaa

yhtä kauheaa asiaa

kuin kuunlaskun nainen.

Hän tiesi sen itsekin.

Nainen vaelsi ne päivät yksin

puhumatta kenellekään

Kantoi yksin mukanaan

kaikki kirkuvat, riitaiset ajatukset.

Kun aika oli valmis

hän palasi takaisin.

Uudenkuun valossa asteli

lempeä nainen

levollisin mielin.