Luulivat että olin ylpeä sotkuisesta kodistani
En ollut
Häpesin likaisia kaapinovia
Paperisilppua lattialla
Ja makkaranpaloja pöydän alla
Lapseni, minun rakkaat lapseni
Joilta olen saanut
elämän kokoisen onnen
Ovat myös ottaneet paljon
Nukkumatta ei kukaan jaksa
Ja minä jouduin valvomaan paljon
Liikaa
Jouduin venymään paljon
Liikaa
Miten kaipasinkaan puhtautta ja järjestystä!
Miten vieläkin kaipaan
Kun elämä kiireistä ja moneen suuntaan rönsyilevää
Luulivat että olin ylpeä tästä sotkusta
Mutta en ollut
Joka kerta häpesin
Kun joku vieras astui ovesta sisään
Olisin jaksanut paremmin
Puhtaassa kodissa
Mutta jossakin kohtaa on raja
Jossakin se piste
Jossa viimeiset voimat jaetaan
Pian juoksevat pois
pienet askeleet
Ovat jo menossa, näen sen
Siihen asti suljen silmäni
tältä siivottomuudelta
Siihen asti kuljen ehkä
Sukanpohjat lattiaan tarttuen
Ja joka päivä opettelen
sietämään kaaosta.
Ja ehkä joskus vanhana
En enää sotkua muistakaan
Ehkä muistan vain sen
Kuinka kirjoja luettiin
Yhdessä pelattiin
Ja joskus...vähän... riideltiin
