Tämä runo on kirjoitettu jo vuosia sitten. Olen muokannut sitä aiemminkin, mutta vielä puuttui jotakin. Nyt se sai kolmannen säkeistön, ja sanoma tuntuu selkeältä ja ehjältä. Tästä on tulossa myös lauluversio jollakin aikavälillä.

 

Olen väsynyt olemaan vahva.
Olen väsynyt jaksamaan.
Minä tahtoisin heikko vain olla
ja nojata vahvempaan,
sillä siipeni eivät kanna.
Olen uupunut lentämään.
Minä tahtoisin vähän aikaa
vain jossain levähtää.
 
Olen lentänyt pitkän matkan
yli kuohuvan mustan veen.
Siivin uupunein saavuin viimein
kotilahteen tyveneen.
Nyt rannalla hiljaa makaan
ja hengitän, hengitän vain,
kun tuuli vieläkin vinkuu
yllä aaltojen kuohuvain.
 
Olen väsynyt viimeiseen asti,
mutta laskevan auringon nään,
tänään laineissa tyyntyvän lahden
jälleen alkavan välkehtimään.
Älä pelkää, mä nousen kyllä
taas siiville uudestaan,
mutta anna mun vähän aikaa
olla hiljaa ja levätä vaan.

 

Tiedäthän

minun kanssani

sinä pienten lasten äiti 

kuinka vähissä on 

oma aika.

Elämä ympärillä tiivis

täysi

 

kaikessa riemussaan joskus ahdistavakin.

 

Huolehdi itsestäsi

sinä äiti

minun kanssani.

Otetaan tauko, oma hetki

aika omille ajatuksille

tila olla 

ajatella

Sillä äitikin tarvitsee

oman elämän

omat unelmat

jaksaakseen olla muita varten. 

-Joskus oma hetki löytyy

 aamuyöllä neljän jälkeen

kun lapsi herää huutamaan asuntovaunussa

ja äidin väsyneet silmät huomaavat

auringon nousevan sumusta

lammen yllä