Blogin kuvat ja tekstit: Suvi Ristolainen


Näytetään tekstit, joissa on tunniste luopuminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste luopuminen. Näytä kaikki tekstit

perjantai 4. heinäkuuta 2025

 



I

Elämä pakottaa joskus luopumaan
Se mikä olisi voinut vielä olla
se mitä toivoi ja odotti
ei tulekaan enää koskaan

Aurinko nousee uuteen päivään
uudelleen ja uudelleen
paljastaen kivun
joka olisi helpompi jättää piiloon

Kyynelten lähde läikkyy yli laidan
pitelemättömänä kuin keväinen koski
Ihmisten huolettomuus satuttaa
Sydän on kapaloitu mustaan kankaaseen,
liian ahtaaseen


II

Kun et jaksa ihmisiä
lähde pois
Lähde metsän syliin
tuulien tuutuun

Luonto kestää itkusi
eikä kerro huoliasi eteenpäin
Aaltojen laulu lohduttaa
ja hiljaisuus huuhtelee sielun
kirkkaaksi jälleen


III

Punarinta livertää kannon nokassa
lempein silmin:
-Ymmärrän sinua
Ohi lentävä korppi murahtaa:
-Niinhän me kaikki 

IV

Kuinka voisin saada mukaani
metsän tuoksun
suon väkevän hajun loppukesän helteessä
rannan kosteanraikkaan henkäyksen
hämärässä illassa


VI

Suljen sydämeeni sen
mitä en voi käsissäni kantaa
Piilotan sisimpääni
puhumattomat sanat

Ehkä joskus
aika aukaisee lukot
Ehkä joskus
olen vapaa jälleen

 


 


perjantai 19. toukokuuta 2023



Sinä aamuna lintu ei enää laulanut
ja taivas oli tyyni
kuin tuulta ei olisi koskaan ollutkaan
Hän oli mennyt
Tiesin sen nyt eikä ajatus ollut vaikea

Jokainen meistä lähtee ajallaan
sinäkin
minäkin
Jokainen laulu loppuu kerran
ja aina joku jossain itkee ikävää

He sanoivat että elämä jäi kesken
Mutta kuinka voi kulkea
jos polku loppuu

Sinä aamuna
kaikki oli valmista
Hiljaisuus puhui enemmän
kuin mitkään sanat milloinkaan

Mutta jostain kaukaa hiljaisuuden takaa
helkähti pois lentävän linnun
onnellinen liverrys

 

maanantai 16. joulukuuta 2019

  Ehkä menetit jotakin, ehkä elämä otti enemmän kuin olisit halunnut antaa.
Ehkä kaikki tuntui vaikealta, ylitsepääsemättömältä, lohduttomalta.
Mutta ehkä aika kuitenkin korjaa, ei poista surua mutta lieventää.
Ehkä vielä kasvaa jotakin uutta.
 Ehkä aurinko vielä paistaa. 
Tämä runo on kirjoitettu pyhäinpäiväksi 2019. 




Kun aika on kulunut
ja sinä yhä olet poissa
minun on uskottava
että kaikki se mitä oli
on mennyttä

En tiedä
mihin elämä minua nyt kuljettaa
mutta sen tiedän
että polku kulkee jalkojeni alla
ja minä seuraan sitä
minne ikinä se minua vie

On tullut uusi aika
ja tyhjyys minussa täyttyy vähitellen
jos annan niin tapahtua

Sen mitä oli
vien aarteena uusiin päiviin