Tuulenlaulaja Lentomieli vastaa Kulkijalle

Kulkija kysyi tuulenlaulajalta: Mitä elämä on?

Ja tuulenlaulaja vastasi:

”Älä yritä hallita elämää, ihminen, sillä silloin menetät sen mitä etsit.

Kulje eteenpäin

etsi tuulta ja tähtiä

älä odota mitään, älä valmista suunnittele

vaan ota vastaan se mitä annetaan

Joudut kulkemaan rotkojen kautta

ja läpi paahtavan, aution maan

Helpolla et pääse

Ota vastaan se mitä annetaan

talleta reppuusi aarteet joita matkalla mukaasi tarttuu

katso valoa kohti

älä varjoihin jää, vaikka niitäkin

tielläsi kohtaat

Ota vastaan se mitä annetaan

ja anna eteenpäin mitä lahjaksi sait

Näet matkallasi turhuutta, näet pahuutta ja surua

onneakin näet, iloa, rakkautta

mutta tärkein on ihminen

Näe ihminen

Pahuuden takana on ihminen, surun takana ja ilon

Ja sinun matkasi määrä on ihminen

Kun olet etsinyt tuulen ja tähdet

kun kuljit läpi tuntemattomien maiden

ja kaukaisten seutujen

et siltikään löytänyt etsimääsi

eikä elämä ollut se mitä luulit

Mutta löydä ihminen

läheltä tai kaukaa voit löytää

Älä pintaa katso, älä sitä mikä helpoin on nähdä

sillä aika murtaa kuoren mutta sisus pysyy samana

Metsä on täynnä puita

eikä mikään niistä ole toista parempi

Vain pysähtymällä voi löytää

vain antamalla saada

ja vain kuuntelemalla oppii ymmärtämään

Se joka löytää ihmisen

tietää mitä on elämä.”

Tämä oli Tuulenlaulajan vastaus.

Hän kääntyi ja katsoi Kulkijaan.

Kulkija katsoi takaisin

nyökkäsi

ja lähti mietteliäänä matkaan

Hän samosi kauas

tuulta ja tähtiä kohti