Vuosi on kulunut siitä kun tämä blogi sai
alkunsa. Halusin luoda paikan josta kävijä tietäisi varmasti löytävänsä
kauneutta ja lohdutusta, lepopaikan kaiken pahan keskellä, sillä netti tuntui
pursuavan rumaa sisältöä. Alkuun suunnittelin julkaisevani
joka päivä yhden kuvan, niitä kun on kertynyt koneelle valtavasti ja jatkuvasti
kertyy lisää. Jossakin vaiheessa kuvien seuraksi alkoi kuitenkin syntyä runon
tapaisia tekstejä, ja annoin niiden tulla. Kerran päivässä osoittautui heti
alkuunsa liian tiheäksi julkaisutahdiksi, ja olenkin päivitellyt blogia sen
mukaan miten julkaistavaa on syntynyt. Kirjoittaminen on ollut minulle matka joka
on auttanut sanoittamaan ja selkiyttämään omia ajatuksia ja pääsemään eteen
päin. Se on tapa tyhjentää pää liioista höyryistä, valokuvaamisen ja
kuvataiteen ohella. Kunpa jokainen meistä voisi löytää oman
tuulenlaulunsa,sen itselle tärkeän asian jonka avulla huonotkin päivät
muuttuvat paremmin siedettäviksi. Olen saanut usealta taholta palautetta
teksteistäni, niitä on pidetty koskettavina ja elämänläheisinä. Kiitos kaikista
palautteista! Vuoden koeajan jälkeen Kesätuulen lempeä laulu jatkaa soimistaan,
hiljaisia sanoja pieneltä ihmiseltä kaikille jotka kokevat niitä haluavansa
kuulla. 💗:Suvi
