Ajatuksia vanhuudesta I
Koko elämän
olen elänyt
kaikki sen värit
valot ja
varjot
joka notkon
ja polunmutkan kuljin
Olen nähnyt
monien sortuvan surun taakan alle
Olen nähnyt
kuinka elämän riemu ja onni koskettavat taivasta
Niin on
käynyt minullekin
Makaan sairaalan
sängyssä
Kasvoillani
lepäävät päällekkäin
kaikki
elämäni vuodet
Lapsuus,
nuoruus, aikuisikä, vanhuus
kaikki minussa,
samalla kertaa
He puhuvat minulle
kuin lapselle
hoitavat
minua kuin lasta
luulevat
että en ymmärrä mitään
Ja minä
annan heidän luulla
Mutta tiedän
enemmän kuin he
Minä tiedän
mitä elämä on
Olen jo
lähdössä pois
<3
VastaaPoistaKunpa näkisimme vanhuksessakin aikuisen, arvokkaan, kokonaisen ihmisen. <3
PoistaKiitos näistä ajatuksista!
VastaaPoistaKiitos Kirsti! Mukava jos sait jotakin ajateltavaa. 😊
VastaaPoista