Työtön
se josta radiossa puhutaan
olen minä
Se ongelma joka pitäisi ratkaista olen minä
se tilastojen pilaaja
se joka ei suostu tekemään töitä
se laiska luuseri, tiedättehän
Se olen minä
Ja meitä on paljon, liikaa
Jokainen työtön on tarina,
kehdosta alkanut
Jokainen ihminen on tarina.
Kuuntele ihmistä
Voit kuulla tarinan
erilaisen kuin luulit
paljon väkevämmän kuin odotit
Työtön
se josta radiossa puhutaan
on ihminen
ihminen joka etsii paikkaansa
Ja kyllä hän paikkansa löytääkin
Ellei häntä sitä ennen ole lannistettu
Olen joutunut katselemaan elämää jonkin aikaa työttömän näköalapaikalta. Ja sieltä näkee aika paljon. Miten kiitollinen sitä onkaan sitten kun elämä taas aukeaa selkeämpänä eteenpäin. Luulen että tämä on minulle tarpeellinen kokemus. Siihen on luottaminen.
VastaaPoistaterv. blogin kirjoittaja
Lämmin halaus sinulle <3 Kyllä se paikka sinulle löytyy aivan varmasti. Ja muista ettet ole luuseri,kotona tekemääsi työtä ei voi edes rahassa mitata.
VastaaPoistaAivan samoja tuntemuksia oli minullakin vuosi sitten ja varmasti taas tulee olemaan kun tämänhetkinen työni päätyy. Voimia sinne <3
Kiitos! Työttömyys kyllä laittaa nöyrtymään. Minun suunnitelmani on lähteä yrittäjäksi, pikkuhiljaa yritän suunnistaa sitä kohti. Rukouksen mielin päivä kerrallaan.
PoistaKiitos tästä runosta. Minäkin olen työtön, vaikka usein uupumukseen asti kuitenkin ylityöllistetty. Tämä on ristiriitaista ja hullunkuristakin.. Olen valmistunut 10 vuotta sitten ammattiin (opiskelin 7 vuotta kaksi tutkintoa tehden ja neljä lasta syntyi samalla). Olen ollut pätkinä noin kaksi vuotta yhteensä työsuhteessa, muuten joko työttömänä tai äitiyslomalla. Olen pitänyt päiväkirjaa ja jälkeenpäin huomaan että heikoimmillani olen ollut (uupunut, masentunut tai stressaantunut) työpätkien aikana. Minulla ei ole työurani suhteen mitään selkeää kuvaa vieläkään, aiemmin pohdin sitä jopa tuskastuniseen asti, vaikka suurperheen äitinä olenkin ollut koko ajan ylityöllistetty. Minulta kuitenkin kysellään tämän tästä huolestuneena että ”sinullako ei ole vielä virkaa” ja ”oletko ajatwllut jotain muuta alaa”. Olen ajatellut mutta nykyisin olen luovuttanut. Olen melkeinpä tyytyväinen, teen töitä 10-15 tuntia viikossa ja lopun aikaa olen työtön eli hoidan lapsia ja teen kotitöitä. Enin harmi syntyy siitä kun täytyy kertoilla ihmisille että teen vähän sitä ja vähän tätä ja sitten osan viikkoa olen kotiäiti, ja näen ihmisten mielessään pudistelevan päätään, että eikö tuolla ole mitään ”kunnollista” vieläkään. Ehkä minua auttaa se että työ mitä teen musiikin ja ihmisten kanssa, tuntuu minusta todella tärkeältä ja sillä on hyvää tuovaa vaikutusta moneen suuntaan. Kun vain pärjäisi ilman sitä pientä soviteltua työttömyysrahaosaa ettei tarvitsisi kantaa syyllisyyttä ”toisten varoilla” elämisestä.
VastaaPoistaKiitos ihanasta kommentista! Tuo on niin totta, että oikeastaan on hassua olla työtön kun kotona on työtä kuitenkin riittävästi. Työttömän syyllistäminen on surullista, elämäntilanteita on niin monenlaisia ja ratkaisuja yhtälailla. Minusta kuulostaa ihanalta että voit tehdä työtä josta pidät. Kunpa ne vähätkin tunnit riittäisivät siihen että pystyisi jättämään työttömän statuksen. Ihmiset monesti ymmärtämättömyydessään satuttavat puheillaan. Se tekee kipeää.
PoistaTulipa sekava vastaus! Kaikesta huolimatta valoisia päiviä sinulle!
Tähän tekstiin on tullut kommentteja joista olen saanut tiedon sähköpostiini. Jostakin syystä kommentit eivät kuitenkaan näy täällä blogissa. Koitan saada selville missä on vika.
VastaaPoistaHävinneet kommentit löytyivät roskapostista, kiitos mieheni.
Poista