Hän lähti matkaan taas
Ja aina uudestaan 
Hän yksinänsä kulkee
Rauhaan erämaan
Hän sieltä itseänsä etsii
Löytääkin
Ja uusin mielin jälleen palaa
Kotiin takaisin

Mä tiedän että metsän rauha hälle
Lohdutuksen antaa
Ja että luonto ihmiselon suurimmankin tuskan kantaa
Ja siellä mistä kaukana on ihminen
On lähimpänä Luojan voima ikuinen

Hän metsämies
Hän kulkija on Korven, salomaan
Ja alla tumman tähtitaivaan kaaren
Hän vaipuu uneen syvään, rauhaisaan

Niin metsä nukkuu, nukkuu metsämies
Ja tuuli jostain kosken pauhun kantaa
Se unen läpi niinkuin soitto kirkon urkujen
Näin nukkujan taas uuteen aamuun kantaa

Hän kulkija on kosken kuohujen
Ja sydämessä palo ikuinen
On sinne missä ihminen on 
Osa iäisyyttä

Hän matkan lähtee
Aina uudestaan