Kuoleman edessä

ihmisellä ei ole

mitään sanottavaa

ei puolusteluja

ei selityksiä

ei ymmärrystä

On vain tyhjä hiljaisuus

ja ahdistus jota ei voi paeta

Mutta jossain syvällä kuoleman alla

kulkee kirkas virta

loistaa valo joka lävistää kaiken

Pohjalla elää toivo

joka kantaa uuteen aamuun

Jokaisella meillä on häkkimme

rajat, rajoitukset

reunaehdot

joiden mukaan joudumme elämään.

Kaikilla meillä omat kipumme

eivätkä ne useinkaan näy ulospäin

Jokainen meistä oman elämänsä vanki.

Mutta 

   häkin sisälläkin voi oppia lentämään

voi laulaa sydämensä pohjasta.

Ja ehkä joskus

häkin pienat harvenevat

 mahdoton muuttuu mahdolliseksi

ja taivaan sini kaartuu kirkkaana,

korkeampana kuin koskaan.