Marraskuu

 

Pimeä tie

loskainen maa

räntä vain vihmoo

kulkijaa

Kalpea kuu

viluinen maa

harmaus kietoo

maisemaa

Hyytävä sää

väsynyt maa

lumen valoa

odottaa 

Lokakuu

Ruskeiden lehtien matto

pinnalla asfaltin

Kiiltelee kostea katto

valoissa kaupungin

Talojen välissä huilut

kolean, kylmän tuulen

Kaikuvat kujat ja kuilut

Talven jo saapuvan kuulen

Harmaana kattojen yllä

pilvien raskas taakka

Puistossa kävelyllä

pulu ja viluinen naakka

Olen nähnyt auringon paistavan

jäisinä kimalteleviin oksiin

Minun sydämessäni soi

kirkas sävel

Vielä on kylmä

mutta lämpö on tulossa

valo voittaa

tiedän sen

Ilma on kylmä

 Järvi on jäätymässä

Viiltävä viima puhaltaa ulapalta

Hyiset aallot huuhtovat rantaa

kiviä, heiniä, oksia

Pian kaikki hiljenee

pysähtyy

Mutta vielä vähän aikaa

luonto tekee taidettaan rannoilla

niin kaunista

Ihmeellistä.

 

Kun syksyn värit

ovat pudonneet maahan

ja muuttuneet ruskeiksi

tahtoisin kietoutua

pehmeään villaiseen vilttiin

ja kömpiä lämpimään pesään

Sulkisin silmäni

kuulisin viimeisten hanhien lähtöhuudot

sateen ropinan paljaaseen maahan

pakkasen rapsahtelun

ensimmäisten lumihiutaleiden tipahtelun

jäiselle sammalelle

Nukkuisin yli kylmyyden

Jouluna heräisin hetkeksi

enkelien lauluun

näkisin joulutähden tuikkivan

tummalla taivaalla

tuntisin kuusen tuoksun

kanelin ja neilikan

Nukkuisin kevääseen asti

ensimmäiseen lämpimään auringonsäteeseen

kevään tuuleen

valoon

Silloin ryömisin ulos pesästäni

istuisin lämpimällä talonseinustalla

auringossa

silmät kiinni

Kevät tuoksuisi ympärillä

Linnut laulaisivat

kesää