Ja äidit jättävät lapsensa
koulujen porteille
siunaavin ajatuksin.
Lempein ja huolekkain silmin katsovat perään.
Suuri reppu, pienet askeleet.
Edessä elämän kokoinen matka.
"Olen lähelläsi, lapseni
huomaatko sen?
Kesken koulupäivänkin
sinua ajattelen
Tiedän että
välillä on vaikeaa
ja että kaikki uusi uuvuttaa
Olen lähelläsi silloinkin
kun haluaisit kotiin takaisin"
"Pärjäät kyllä,
voit olla mielin turvaisin.
Mä seuraksesi pyysin enkelin.
Sen siivet ovat suoja kaiken yllä."
-Äiti-
Tuulenlaulaja Lentomieli puhuu rakkaudesta
Tyttö sinisessä huivissa
Rientää pitkin rantapolkua
Tummissa silmissä outo katse
Suunnistaa kohti
kallion takaa nousevaa
Ohutta savujuovaa
Epäröi hetken
Aivankuin aikoisi palata takaisin
Mutta jatkaa taas matkaa
Tuulenlaulaja lentomieli
Kuulee keveät askelet rantahiekalla
Kohentaa tulta
Odottaa
Ja tyttö tulee
Istuu hiljaa kuin öinen tuuli joka nukahtaa lehtoon
Tuulenlaulaja katsoo kysyvästi tyttöön
Lempeästi katsoo,
arvioiden
Kerro minulle rakkaudesta, pyytää tyttö
Mitä se on
Miksi siitä niin paljon puhutaan
Ja Tuulenlaulaja kertoo:
Rakkaus on lempeä ja kärsivällinen
Se ei ylpeile ja kersku
Ei iloitse vääryydestä
Vaan etsii totuutta
Rakkaus ei synnytä katkeruutta
Eikä muista sitä pahaa
mitä on joutunut kärsimään
Usko ja toivo
Asuvat rakkaudessa
Ja jos sinulla ei ole rakkautta
Ei sinulla ole mitään
Tuon kaiken minä jo tiesin
Sanoo tyttö
Hiukan kärsimättömästi
Sillä opettihan äiti minut lukemaan
Suurta kirjaa
Mutta tuo mitä kerroit
on vaikea ymmärtää
haluaisin tietää
Mitä rakkaus on todella
Tuulenlaulaja on hetken hiljaa
Ja sanoo sitten hitaasti
Aivan kuin sanojaan punniten:
Rakkaus on sitä
että haluaa toiselle hyvää
Ei mitään muuta
Kiitos, kuiskaa tyttö hiljaa
Aivan kuin itsekseen
Tuon minä halusin kuulla
Nyt tiedän että rakastan
Ja tyttö juoksee pois
Juoksee kohti tienristeystä
Kuin olisi siivet selkäänsä saanut
Eikä hänessä ole vähääkään katkeruutta, ei kateutta eikä pahansuopuutta
Vain rakkaus
Ja sen tähden kaikki
Hänellä on kaikki
