Valoa ja iloa tulevaan vuoteen kaikille lukijoille!

Kohtele minua lempeästi,
Uusi vuosi
Sillä olen kulkenut pitkän matkan
Ja tahtoisin levätä

Anna auringon nousta
Onnellisiin aamuihin
Ja lähteiden virrata lämpimään maahan
Anna löytää iloa ja riemua sieltäkin
missä tummat pilvet
Ovat peittämässä taivaan


Kohtele minua lempeästi,
Uusi vuosi
Anna edes hetken matkaa
Kulkea tasaista tietä

Jo loistavat joulupuut!

Tätä kauan on odotettu

ja kaikki on valmistettu

On kaunista niin

Hämy hiipivi huoneisiin

ja herkkuja täynnä kaikkien suut

Lumi peittävi puut

Ja maassa on hohtava hanki

Mikä täydellinen joulu!

Mutta ethän unohda lasta

Sillä hänen vuokseen

juhlaa vietetään

Hän kirkassilmin katsoo

yöhön pimeään

Ja katseessa on viesti taivahasta

Hän pyytää sua lähelleen

siis tartu käteen pienoiseen

On hetki ihmeellinen.

On joulu täydellinen.

Jos elää lähellä maanpintaa

ei koskaan putoa korkealta

Se on turvallista

Mutta jos on aina lähellä maata

ei milloinkaan näe

miten avara on taivas

kaupungin kattojen yllä

Ei tunne ilmavirtojen kantavan

kohti avaruuden tummaa syliä

eikä voi koskaan löytää

omaa tähteään.

Niin minä mietin

kun istuin hämärässä huoneessa

ja aika kulki verkkaan

”Lennä”

minä sanoin silloin itselleni

”Nouse siivillesi.

Ne kantavat kyllä.”

Ja minä lensin.

  

Syvällä,

lähellä pohjaa

vesi on mustaa ja liikkuu hitaasti

Syvyyksien maailma on outo

ja epätodellinen

Paineen alla asiat saavat vääristyneen muodon

tutusta tulee tuntematonta

ja turvallisesta pelottavaa

Sille joka kulkee pinnalla

ja näkee auringon paistavan

eivät vedenalaiset maailmat avaudu

Valossa vaeltava ei voi aavistaa

pohjan salaisuuksia

eikä pimeyden tuskaa

Olen kulkenut siellä

ja tiedän mitä on olla itsensä kanssa yksin

sillä kaikkein syvimpään pohjakuoppaan

ei voi ottaa ketään mukaan

Ehkä sinäkin kuljit syvissä vesissä

ja kohtasit varjot

joista et ennen tiennyt mitään

Ehkä sinäkin

viimeiseen asti riisuttuna

näit että on vain vähän asioita

jotka todella merkitsevät jotakin

Ja ehkä sinäkin lopulta löysit

lempeän valon

hauraan mutta vähitellen voimistuvan

ja tiesit että elämä voittaa

 Kuljen hiljaisuuden kallioilla

ja etsin kadonnutta aikaa

Jokaisessa ruohonkorressa kysymys

vastausta vailla

ja polulla ei mittaa

ei määrää

Erotan auringon ääriviivat

harmaan sumuverhon takana

Ihollani liikkuu vieras tuuli

viileä viima etsiytyy

vaatteiden alle

Polku on tässä

Muu on tuntematonta

Kuulen kaukaa meren aaltojen laulun

villin ja vapaan

ja kuljen sitä kohti

Tiedän että rannalla paistaa aurinko

Tuulee

Postilaatikon kansi

on auki

Pohjan pimeydessä

loistaa

keltainen lehti