Ajatuksia vanhuudesta I

Koko elämän olen elänyt

kaikki sen värit

valot ja varjot

joka notkon ja polunmutkan kuljin

Olen nähnyt monien sortuvan surun taakan alle

Olen nähnyt kuinka elämän riemu ja onni koskettavat taivasta

Niin on käynyt minullekin

Makaan sairaalan sängyssä

Kasvoillani lepäävät päällekkäin

kaikki elämäni vuodet

Lapsuus, nuoruus, aikuisikä, vanhuus

kaikki minussa, samalla kertaa

He puhuvat minulle kuin lapselle

hoitavat minua kuin lasta

luulevat että en ymmärrä mitään

Ja minä annan heidän luulla

Mutta tiedän enemmän kuin he

Minä tiedän mitä elämä on

Olen jo lähdössä pois

Työtön

se josta radiossa puhutaan

olen minä

Se ongelma joka pitäisi ratkaista olen minä

se tilastojen pilaaja

se joka ei suostu tekemään töitä

se laiska luuseri, tiedättehän

Se olen minä

Ja meitä on paljon, liikaa

Jokainen työtön on tarina,

kehdosta alkanut

Jokainen ihminen on tarina.

Kuuntele ihmistä

Voit kuulla tarinan 

erilaisen kuin luulit

paljon väkevämmän kuin odotit

Työtön

se josta radiossa puhutaan

on ihminen

ihminen joka etsii paikkaansa

Ja kyllä hän paikkansa löytääkin

Ellei häntä sitä ennen ole lannistettu

Joulu on lähdössä pois

Aivan kuin varkain se kävi

hetken viivähti

Ehdinkö edes huomata joulun läsnäoloa

Vielä hetken

Jeesus-lapsi lepää seimen oljilla

tässä arkisessa olohuoneessa

Kuusi nurkassa

riiputtaa väsähtäneitä oksiaan

Täydellinen joulu

se minkä näin sisustuslehden kuvassa

ei tullut meille

Mutta tuli lasten joulu

täynnä elämää

iloa ja riemua

kiukkua ja mielipahaa

Tuli juhla arjen keskelle

keskeneräisyydessään täydellinen

ja varmasti aito