Miten onnellinen olitkaan, äiti

Kun sait tietää

Että sinussa kasvaa uusi elämä

Miten hämmentynyt

Mieli täynnä toiveita ja unelmia

Miten pettynyt olitkaan, äiti

Kun uusi elämä sinussa sammui

Ennen aikojaan

Miten surullinen,  täynnä kysymyksiä

Eikä elämä enää koskaan ollut sama kuin ennen

Miten kiitollinen olitkaan, äiti

Kun kuukausien odotuksen jälkeen

Sait syliisi lapsen

Elävän, ihmeellisen, täydellisen

Miten avuttomana häntä hoiditkaan

Joka päivä oppien uutta

Sinä ja lapsi

Miten neuvoton olitkaan, äiti

Kun lapsi sairasti

Väsymys painoi päivät harmaiksi

Eikä elämä ollutkaan sitä mitä olit odottanut

Miten monta rukousta nousikaan kohti taivasta

Miten monta huokausta

Ja päivät edelleen kuluivat

Miten iloinen olitkaan, äiti

Kun aurinko paistoi korkealta

Ja lapsen nauru helisi pihanurmella

Elämä onnea täynnä

Kepeyttä ja kirkkautta

Eikä huolta missään

Miten ihmeissäsi olit, äiti

Kun lapsi nuoruuden aallokossa

Etsi itseään

Muutti mielipiteitään

Ja löysi lohdutuksen muualta kuin äidin sylistä

Miten epäonnistuneeksi itsesi silloin löysit

Kun ovet paukkuivat ja kodin rauha oli ajoittain kadoksissa

Miten kiitollinen olitkaan, äiti

Kun lapsi kasvoi aikuiseksi

Löysi oman tiensä

Ja paikkansa maailmassa

Miten huolehtien silti seurasitkaan hänen elämäänsä kauempaa

Toivoen ja rukoillen

Että elämä  ei antaisi liian suuria taakkoja

Että ilojen summa olisi suurempi kuin surujen

Miten paljon rakastitkaan, äiti

Päivästä päivään

Alusta loppuun

Elämästä kuolemaan

Eikä kipu pois annetusta hävinnyt milloinkaan

Väsyneenä rakastit Epäonnistuneena

Iloissa rakastit ja elämän juhlahetkissa

Miten rikkaan elämän saitkaan, äiti

Miten täyden, täydellisen